Im Deutschkurs

Janne aloitti neljän viikon kielikurssin jo heti elokuussa, ja se oli siis jo ohi kun minä tänne tulin. Minun kielikurssini alkoi syyskuun lopussa. Molemmat kävimme Luzernissa Migros Klubschulen ensimmäisen intensiivikurssin, A1 1/3, jossa opetusta oli neljän viikon ajan joka arkipäivä aamupäivisin 3 tuntia, ja jossa siis lähdettiin ihan alkeista. Minulle osa jutuista oli tuttuja Aliisan kanssa opiskelusta, mutta kurssi tuntui silti hyödylliseltä, sillä puhumista harjoiteltiin paljon, ja uusiakin asioita tuli koko ajan.

Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, että tällainen kurssihan on ensisijaisesti tarkoitettu sellaiselle, joka saksan kielen haluaa kunnolla oppia, sillä kaikki asiat käytiin läpi hyvin perusteellisesti, ja kaikkea harjoiteltiin paljon. Jos kaikki tasot kursseista olisi käynyt läpi, olisi se vienyt aikaa vähintään 1,5 vuotta, ja tuhansia euroja. Päätinkin sitten koittaa edetä vähän nopeammin, opiskelin itsenäisesti muutamia asioita ja vaihdoin vielä pariksi viikoksi A1 2/3 ryhmään. Tämän ryhmän kanssa käydyt asiat olivat vähän "edistyneempiä", ja tuntuivat jo haastavammilta, joten olin erittäin tyytyväinen, että vaihdoin lopuksi ryhmää. Kurssit olivat erittäin hyvin järjestettyjä, opetus oli laadukasta ja suunnitelmallista. Itse koen kuitenkin, että omiin tarkoituksiini paremmin olisi sopinut esimerkiksi kuukauden intensiivikurssi, jolla olisi käyty kaikkein oleellisimpia asioita nopeammassa tahdissa läpi, ja varsinainen asioiden opettelu olisi sitten jäänyt oman harjoittelun varaan. Tällöin myös sanastossa olisi voinut keskittyä sellaiseen, mitä enemmän tulee tarvitsemaan (luulen että pärjäisin ilman tietoa, että piirtoheitin saksaksi on der Hellraumprojektor, ja der Tafellöscher on valkotaulun pyyhkimissieni). Toki suurin osa nytkin käydystä sanastosta oli hyödyllistä.

Kielikurssin oppikirjat

Kielikurssit olivat hyvin mielenkiintoisia myös siksi, että niillä pääsi tutustumaan useista eri maista tuleviin uusiin ihmisiin. Minun ensimmäisellä kurssillani oli ihmisiä enimmäkseen Euroopasta (Tsekki, Italia, Kosovo, Bulgaria, Slovenia, Makedonia), mutta myös kauempaa (Australia, Thaimaa, Tiibet, Brasilia). Ryhmästä vain noin puolet puhui englantia, joten ainoa yhteinen kieli oli saksa, jolla opetus tapahtui kokonaan alusta asti. Välillä opettaja selvensi joitain asioita esimerkiksi englanniksi, jota kurssilaiset sitten käänsivät eteenpäin esim. albaniaksi toisille. Vaatii kyllä melkoista ammattitaitoa opettajalta pystyä tuohon tyyliin opettamaan! Jannen kurssilla englannin käyttö oli kokonaan "kielletty", ja kaikki asiat piti pystyä selvittämään saksaksi. 

Oli myös erittäin mielenkiintoista nähdä, miten erilaista "koulukäyttäytymistä" ryhmässä oli, kuin mihin Suomessa on tottunut, varsinkin kun kyse oli kuitenkin aikuisista ihmisistä. Esimerkiksi monet halusivat vertailla kotitehtävät ennen tunnin alkua. Puutteet ja virheet korjattiin kopioimalla suoraan toisen kirjasta, ja tärkeämpää tuntui olevan, että vastaus on oikea, kuin että ymmärtää asian. Virheitä ja epäonnistumisia tunnuttiinkin yritettävän välttää viimeiseen asti, ja kun joku joskus (eli erittäin usein) sanoi jotain "hassusti"/väärin, tämä aiheutti silmien pyörittelyä, huokailua ja avointa tirskumista. Ja kun jotain osasi itse mielestään hyvin (tai oli kopioinut oikeat vastaukset), oli joidenkin mielestä ilmeisesti ihan ok kuiskailla/huikkia oikeita vastauksia ääneen, kun vastausvuorossa ollut vielä mietti vastausta. Yhteen ääneen esim. opettajan perässä toistettaessa oli hyvä yrittää toistaa vähän kovempaa ja vähän nopeammin kuin muut. Toki kaikki eivät näin käyttäytyneet, mutta oli erittäin outoa, että edes joku näin teki. Koulukulttuuri on ilmeisesti hyvin erilainen joissakin muissa maissa (tiedän, yleistyksiä on hirveän hyvä tehdä vain muutaman ihmisen perusteella). Suomalaiseen kouluun tottuneelle sääntöjennoudattajalle oli välillä vaikea kestää tällaista käytöstä. ;)

Toisessa ryhmässäni olikin sitten useampia kurssilaisia, joiden äidinkieli oli englanti ja lähes kaikki loputkin puhuivat erinomaista tai ainakin hyvää englantia. Kurssilaiset tulivat tässä ryhmässä pääosin hieman kauempaa, kotimaat olivat USA, Kanada, Jamaika, Uusi-Seelanti, Kroatia, Italia, Thaimaa, Indonesia, Eritrea ja Kolumbia. Tällä kurssilla siis ihmisiin tutustuminen kävi vähän helpommin, kun tauoilla pystyi puhumaan englantia, mutta toisaalta opettajien oli monesti tunneilla muistutettava vain saksan käyttämisestä. Tämän ryhmän tyttöjen kanssa teimme pariin kertaan myös "koulupäivien" jälkeen jotain. Kerran kokkailimme yhdessä thai-ruokaa thaimaalaisen johdolla, tarkoituksena ainakin minulla ja italialaisella tytöllä oli oppia jotain hänen kokkaamisestaan. Ensimmäisen ruokalajin verran pysyin kärryillä, mutta sitten ruokalajeja ja varsinkin ainesosia (kasviksia ja mausteita lähinnä) alkoi tulla niin paljon, että tyydyin vain pilkkomaan kasviksia ohjeiden mukaan.

Vaikka kielikurssit olivat erittäin hintavia (kai tämäkin on suhteellista, mutta ainakin meidän mielestä), olivat ne silti hyödyllisiä. Erityisesti kurssilla sai varmuutta puhumiseen, sillä joka tunnilla harjoiteltiin paljon puhumista pareittain tai ryhmässä. Myös asioiden perusteellinen läpikäyminen oli hyväksi, ja jos rahaa olisi paljon ja tarkoitus olisi pidemmäksi aikaa tänne jäädä, olisin ehdottomasti käynyt kursseja enemmänkin. Voin siis suositella ainakin näitä Migroksen kursseja, jos kieltä haluaa kunnolla oppia. Olisi mielenkiintoista kyllä tietää, järjestääkö mikään taho "pikakursseja väliaikaisesta maassa asumisesta selviämiseen", sillä varmasti paljon suomalaisiakin muuttaa Sveitsiin samaan tyyliin kuin me, että tarkoitus ei ole loppuelämäksi tänne jäädä.

-E