Omat saksan opinnot

Edellisessä postauksessa yritin epätoivoisesti selvittää taustaa saksan tarpeellisuudesta ja täällä puhutusta saksasta ylipäätään. Nyt hieman meidän omasta saksan opiskelusta.

Itse aloitin opiskelun siskoni avustuksella Suomessa. Meillä oli yritys paneutua vain kaikkein oleellisimpiin asioihin, että jotain pystyisin sanoa, kieliopista välittämättä. Osittain tämä kyllä jäi vain yritykseksi, sillä olemme molemmat niin perusteellisia, että jo ensimmäisellä "oppitunnillamme" keskusteltiin esimerkiksi artikkeleista ja akkusatiivista. Tokihan nämä ovat oleellinen osa saksan kieltä, mutta oikeasti tavoitteena oli vain tulla jollain lailla ymmärretyksi, ja vastaavasti ymmärtää edes jotakin, puheen oikeellisuudesta ei niin väliä. Taisimme ehtiä/jaksaa opiskella kaksi tai kolme kertaa. Kävimme läpi perusjuttuja, kuten lausumista, perusfraaseja, numeroita, viikonpäiviä, kysymyssanoja, kellonaikoja, verbejä + niiden taivutusta. Lisäksi mietimme muutamia sanoja ja fraaseja, mitä saattaisin työssäni fysioterapeuttina tarvita (vaikka sitä oppituntia ei taidettu ikinä pitää, missä näitä olisi käyty enemmän, vai mitä Aliisa?). Tuntui kuitenkin, että aika paljon ihan vain muutamassa tunnissa ehdimme - tästä kiitos opettajalleni, joka oli etukäteen miettinyt, mitä voisimme opiskella, ja etsinyt netistä tehtäviäkin valmiiksi. Enemmän toki olisi voinut opiskella ihan itsekseenkin, mutta jotenkin ei vain saanut aikaiseksi, varsinkin kun koko ajan ajatteli, että englannilla tulisi hyvin toimeen.

Opeteltiin myös laulu, jonka Aliisa itse oli oppinut saksantunnilla vitosluokalla.

Kun Janne sitten elokuun alussa tuli Sveitsiin, seuralta suositeltiin meille molemmille kielikurssille menoa heti tänne tullessamme. Tässä vaiheessa selvisi, että saksan osaaminen olisi oikeastaan välttämätöntä, jos aikoisin töitä täällä tehdä, joten ilmoittauduimme kursseille molemmat. Juttua kielikursseista tuli sen verran, että julkaisen sen omana postauksenaan.

Kielikurssin jälkeen olen sitten yrittänyt opiskella saksaa itsenäisesti, en tosin kovin ahkerasti... Fysioterapiasanastoa opettelin aloittaessani työt, ja töissä ollessa harjoitusta on tullut kovastikin ja kielitaito on kehittynyt koko ajan. Hyvin on oppinut myös päättelemään ja yhdistelemään asioita, vaikkei ihan kaikkea ymmärtäisikään. Jonkin verran ymmärrän jo myös sveitsinsaksaa, lähinnä siis eri tavalla lausuttavia sanoja. Pärjään tarpeen vaatiessa asiakkaiden kanssa saksaksi (ehkä noin puolet mun asiakkaista, loppujen kanssa sitten englantia), vaikka eihän se nyt mitään helppoa ja sujuvaa ole, eikä todellakaan varmaan lähelläkään oikeaa. Mutta pääasia on, että pärjään sillä. Ja mielestäni se on aika hyvä saavutus viiden viikon kielikurssilla. Eli seuraavan kerran kun menette Suomessa esim. lääkärille, joka ei puhukaan täydellistä suomea, ajatelkaa mua, ja sitä miten hyvä on, että lääkäri pystyy tekemään omaa työtänsä huolimatta kielitaidon puutteellisuudesta. "Missä teillä on kipu? Ottaa paita pois, voitteko selinmakuu." Ei todellakaan kaunista, mutta ymmärretyksi olen tullut. Onneksi työni on sellaista, missä myös elekielellä ja mallia näyttämällä pääsee hyvin pitkälle. (Töistäni sitten myöhemmin lisää.)

Janne ei ihan niin paljon saksaa ole käyttänyt kuin minä, mutta esimerkiksi treeneissä kuulemma ymmärtää oikeastaan kaiken, mitä valmentaja peliin liittyen puhuu. Joukkueen valmentaja on tsekkiläinen, ja puhuu siksi Hochdeutschia, mikä tekee ymmärtämisestä tietysti helpompaa. Tämä on myös ollut varmasti hyvää harjoitusta, sillä muutenhan täällä ei oikeastaan Hochdeutschia kuule, ellei erikseen pyydä ihmisiä sitä puhumaan. Myös junnuja valmentaessaan Janne pystyy ohjeet antamaan saksaksi. Janne myös rohkeammin käyttää saksaa sen verran kuin osaa, vaikka sitten yksittäisiä sanoja. Mulla saksan käyttö on enemmän rajoittunut töihin, missä tuntemattomille huonolla kielitaidolla puhuminen tuntuu helpommalta. Jannen tänne tultua sveitsiläiset ovat oppineet myös ainakin yhden uuden saksankielisen (tai suomensaksalaisen) sanan - jawohlensson sopii lähes joka tilanteeseen.

-E