maanantai 13. huhtikuuta 2015

Milano

Marraskuun alussa lähdimme viikonloppumatkalle Milanoon. Ajomatka Sveitsin eteläkärkeen italiankielisen alueen läpi ja edelleen eteläänpäin Milanoon kesti noin kolme tuntia. Matkalla oli mm. 17 km pitkä Gotthardin tunneli. Ohitimme italiankielisen alueen kaupunkeja, kuten Luganon ja Bellinzonan, jotka vaikuttivat siltä, että niihin kannattaisi tulla myöhemmin käymäänkin. Lähellä Italian rajaa kävimme valtavassa outlet-ostoskeskuksessa FoxTownissa. Tuo päivä sattui olemaan Pyhäinpäivä, jolloin monilla ihmisillä oli varmasti vapaata. Ruuhkat parkkipaikoilla olivat aivan käsittämättömät (selvästi enemmän näytti olevan Italian kilvillä varustettuja autoja), mutta sisällä ostoskeskuksessa ihmismäärä ei enää tuntunut niin isolta. Vaikutti siltä, että monet italialaiset tulevat aivan rajan läheisyydessä olevaan ostoskeskukseen shoppailemaan tax-free hinnoin. Tarjolla oli monien luksusmerkkien liikkeitä. Me kävimme lähinnä urheilumerkkien liikkeissä, emmekä tainneet ostaa reissulta mitään.

Rajanylitys Sveitsistä Italiaan sujui vain ajamalla, passeja tai mitään ei kyselty kumpaankaan suuntaan. Oli jännä huomata, miten paljon liikenne ja ympäristö muuttui muutaman sadan metrin aikana. Sveitsin puolella ajetaan hyvin "kohteliaasti" ja liikenne vaikuttaa kaikin puolin turvalliselta. Heti rajan ylityksen jälkeen tuntui, että liikennekulttuuri muuttui aika paljon, noh, italialaisemmaksi. Samoin tuntui, että tunnelit eivät olleet niin valoisia ja puhtaita kuin Sveitsin puolella. Pääsimme navigaattorin avulla perille hotellillemme, mutta täytyy sanoa että onneksi Janne ajoi, itse en nimittäin Italian puolella olisi halunnut ajaa ollenkaan, sen verran villiltä liikenne tuntui. 

Lähtiessämme hotellilta kävelemään kohti keskustaa, jatkui ihmettely Sveitsin ja Italian selkeästi erilaisesta "ulkoasusta". Vasta Italiaan tullessa tajusimme, miten siistiä Sveitsissä yleisesti todella on, ja miten paikat pidetään hyvässä kunnossa. Muutaman Sveitsissä vietetyn kuukauden jälkeen Milanon keskustan ulkopuoliset alueet tuntuivat hyvinkin ränsistyneiltä paikoittain. Suomesta reissatessa maiden välisiin erilaisuuksiin on toki kiinnittänyt huomiota, mutta erot ovat aina tuntuneet "normaaleilta", ehkä siksi kun on tullut aina niin kauas. Vaikka tuntuukin nyt itsestäänselvältä, niin oli hassua huomata, miten iso ero on rajanaapureiden välillä.

Milanossa vietimme aikaa ihmetellen kaupunkia, syöden hyvin, shoppaillen ja penkkiurheillen. Kävimme katsomassa AC Milanin peliä San Sirolla. Vastassa oli Palermo, ja ottelu päättyi vieraitten 0-2 voittoon. Stadion on niin valtavan iso, ettei katsomo ollut läheskään täynnä. Fanit kyllä pyrkivät pitämään tunnelmaa yllä, mutta varsinkin ottelun loppua kohden äänessä olivat enemmänkin Palermon kannattajat. Liput peliin ostimme hotelliltamme, kun näimme ala-aulassa mainoksen hotellilla myytävistä lipuista. Julkiset liikenneyhteydet hotelliltamme eivät olleet parhaat mahdolliset, ja matka olisi kestänyt kauan. Taksilla matka stadionille olisi kuulemma tullut kuitenkin maksamaan muistaakseni peli-iltana n. 70€, joten olimme ajatelleet julkisilla mennä. Lippujen myynti hotellilla oli ilmeisesti ihan uutta, eikä lippuja saatu ihan silloin kun oli sovittu. Lopulta lippujen saannissa kesti niin kauan, että liput toimittanut mies lupautui itse ajamaan meidät stadionille. Kaikki meni hyvin, pääsimme nopeasti aivan stadionin porteille asti, ja meidät kuskannut mies oli hyvin ystävällinen ja puhui hyvää englantia. Vähän toki itseäni arvelutti ajatus lähteä vieraassa kaupungissa vieraan ihmisen kyytiin, mutta turhaa jännitin. 

Peli alkamaisillaan

Aamupala meillä oli hotellilla, mutta muuten kävimme ulkona syömässä. Parikin kertaa tuli otettua pizzaa, ja tuli taas todettua, että kyllä se on aivan erilaista ulkomailla kuin Suomen peruspizzerioissa. Todella hyvää!

Uusi lempipizzani, Parmankinkkua ja vuohenjuustoa

Keskustan sportti-/vedonlyöntipaikassa viinilasillisella

 Keskustassa Duomon katedraalin ympäristössä pyörimme paljonkin, lähinnä kaupoissa kierrellen. Mitään erityisiä nähtävyyksiä emme varsinaisesti käyneet katsomassa, mutta väistämättäkin Milanon kuuluisin nähtävyys tuli nähtyä usealta eri puolelta ja eri vuorokaudenaikoihin. Porukkaa aukiolla oli aina paljon!

Pakollinen turistiselfie Duomon edustalla

Reissu oli oikein onnistunut, ja enemmänkin tällaisia reissuja voisi hyvin tehdä nyt, kun Keski-Euroopasta reissaaminen on hieman helpompaa, nopeampaa ja edullisempaa kuin Suomesta käsin. Reissaamista hankaloittaa se, että mulla on viikot töitä, kun taas viikonloppuisin Jannella on melkein aina pelejä.

-E


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti