Perinteisimpiä sveitsiläisiä ruokia taitavat olla fondue ja raclette. Fonduepannu (Ikean versio) löytyi meidän keittiön kaapista, joten sitä ollaan muutaman kerran kokkailtu kotona. Ensin isäni ja hänen naisystävänsä ollessa vierailulla kuumensimme fonduepannussa kaupassa valmiina myytävän seoksen, johon dippailimme leipäpaloja. Itse tykkäsin, mutta joku maku siinä oli, minkä vuoksi sen syömiseen tuli stoppi jossain vaiheessa, varsinkin Jannelle, joka ei juustoista niin välitä.
![]() |
Ensimmäinen fondueilta |
Toisella kerralla teimme vierailulla olleen ystäväni kanssa juustoseoksen itse. Siihen ei muuta tarvinnut kuin juustoja raastettuna (käytimme emmentalia ja gruyereä), kuivaa valkoviiniä, valkosipulia ja mausteiksi taisin laittaa lisäksi vähän mustapippuria ja chiliä. Jätimme siis pois kirsikkaviinan, joka perinteiseen ohjeeseen ilmeisesti kuuluu. Olin saanut joukkuekavereilta vinkin, että dippailla voi muutakin kuin leipäkuutioita, joten meillä oli kesäkurpitsaa, herkkusieniä, kirsikkatomaatteja ja omenaa. Kaikki toimivat tosi hyvin, oudoimmalta kuulostava omena oli ehkä jopa mun suosikki. Kuulemma myös peruna on perinteinen dippailtava lisuke. Tällä kertaa tykkäsin vielä enemmän, kasvikset toivat hyvin vaihtelua. Myöhemmin huomasimme, että leivän kanssa se tietty "ei niin hyvä maku" tulee selkeämmin esille kuin kasvisten kanssa, joten tämänkin takia ne olivat erittäin onnistunut kokeilu.
![]() |
Fondue leipäkuutioilla ja kasviksilla |
Ennen joulua olleessa joukkueillassa pääsinkin sitten erikoisemman fonduen pariin, nimittäin Fondue Chinoise. Siihen kuului padassa kuumennettua lientä (tarkempaa koostumusta en tiedä), johon laitettiin kypsymään tikun päähän rullattuja lihasiivuja (näitä olen nähnyt myytävän kauppojen pakastealtaissa). Näitä sitten syötiin erilaisten kylmien kastikkeiden, kasvisten ja leivän kanssa. Hyvää oli tämäkin, mutta lihan kypsymistä ei aina olisi ihan tarpeeksi kauaa malttanut odottaa.
![]() |
Fondue Chinoise (pahoittelut kuvan laadusta, tämä oli ainoa kuva minkä otin...) |
Raclettepannua meillä ei täällä ole, mutta kerran olemme tainneet molemmat sitä muualla syödä, ja siihen Jannekin on tykästynyt. Sitä toki on syöty Suomessakin. Ilmeisesti perunat kuuluvat myös Racletteen täällä oleellisesti, toki muitakin lisukkeita on. Muista juustoruuista monissa tapahtumissa esimerkiksi on ollut myytävänä Käseschnitteä. Yksinkertaisimmillaan leipää ja juustoa, kuumennus, vähän mausteita - todella hyvää! Joskus Käseschnittessä ilmeisesti on myös juuston lisäksi esim. kinkkua, ja usein leipä on kostutettu valkoviinillä. Juustoja olen syönyt tietysti ihan myös sellaisenaan, suosikkiyhdistelmä varsinkin alkusyksystä oli juusto, suolakeksit ja viikunat.
![]() |
Raclettea perunoilla, pekonilla, sienillä ja sipulilla |
![]() |
Käseschnitte |
![]() |
Keksejä, juustoa, viikunoita ja Rivellaa <3 |
Muita perinteisiä ruokia ovat esimerkiksi rösti, jota Janne on tainnut pariin kertaan syödä. Erityisesti ilmeisesti tämän alueen perinneruoka on Älplermagronen, johon tulee ainakin perunoita, makaronia (kyllä, samaan ruokaan), sipulia sekä paljon juustoa ja kermaa. Seos ilmeisesti valmistetaan uunissa. Työpaikkani ravintolassa sitä vieläpä tarjotaan omenasoseen kanssa, mikä teki yhdistelmästä entistä omituisemman, mutta todella hyvää tämä ruoka on! Myös mysli on lähtöisin Sveitsistä. Vaikka paikallisia ruokia ollaankin kokeiltu, niin kyllä meidän ruuanlaitto on täällä ollut hyvin samantyylistä kuin Suomessakin - pääasiassa jauhelihaa ja kanaa eri muodoissa ja eri lisukkeilla. Ruisleipääkin täällä saisi (sellaista Realin tapaista), mutta sitä on tullut ostettua vain muutaman kerran, ei vain olla niin kaivattu. Suomessa joimme paljon maitoa, mutta täällä emme ole juoneet sitä ollenkaan.
Sveitsiläinen suklaa tietysti on myös tunnettua, ja onhan sitäkin pitänyt maistella. Työkaverini totesi joulun jälkeen, kun toin Suomesta Fazerin sinistä, että lähes yhtä hyvää kuin sveitsiläinen suklaa. Itselleni Fazerin sininen menee kyllä edelle, mutta on se sveitsiläinenkin suklaa todella hyvää. Täällä ilmeisesti syödään paljon suklaata (ja muutakin makeaa), ja ainakin meidän työpaikalla on jatkuvasti tarjolla lähinnä asiakkailta saatuja suklaita. Perinteenä työpaikalla on tiistaisin lounaan jälkiruoaksi syödä "Neekerinsuukko" eli täällä "Morächopf", eli suomennettuna "Neekerinpää". Kuulemma tämä ei kuitenkaan enää ole korrekti ilmaus, ja ainakin joissakin paketeissa lukee vain "Köpfli" (=pikku pää?). Hassua miten samanlaisia asioita voi olla täällä kuin Suomessa (Neekerinsuukko vs. Brunbergin suukko vai mikäs se virallinen nimi onkaan..).
Tällaisen ihanuuden sain kerran
|
Juomista täkäläinen erikoisuus on ainakin kansallisjuomana pidetty Rivella-limsa. Mielestäni Rivella maistuu hieman Pommacin kaltaiselle, ja värikin on samantyylinen, mutta erikoisen siitä tekee se, että sen valmistuksen pohjana on hera (älkää kysykö enempää, en tiedä). Oluet täällä ovat pääosin vehnäoluita, joista myös Janne tykkää, vaikkei suomalaisista oluista välitäkään. Minä en ole täälläkään oluen makuun oikein päässyt. Viinejähän Sveitsissä tuotetaan myös, mutta enimmäkseen ranskankielisellä alueella, emmekä ole niin asiantuntijoita, että osaisimme niistä oikein mitään kommentoida. Viinejä (ja väkeviä myös) luonnollisesti myydään ruokakaupoissa, ja melko useinkin kaupan ovella törmää ilmoitukseen "kaikki viinit -20%". Joskus alkuaikoina näin ruokakaupan sisäänkäynnillä myös viininmaistatuspisteen. Erilaisissa tapahtumissa on yleensä myynnissä Kaffee Schnapsia, eli kahvia johon on lisätty alkoholia (pahaa!!). Fasnacht-tapahtumassa (lisää tuosta tapahtumasta ja noista asuista myöhemmin) sitä myytiin myös pöytään tuotavassa yli metrin lankussa.
![]() |
Kaffee Schnaps Sarnenin Fasnachtissa |
Yleinen käsitys on ilmeisesti se, että sveitsiläiset nautiskelevat alkoholinsa sivistyneen keskieurooppalaisesti, eivätkä siis suomalaisittain sanottuna "osaa juoda". Näitä kommentteja ainakin Janne on kuullut aiemmin täällä asuneilta suomalaisilta. Meidän kokemusten mukaan tämä ei ainakaan täkäläisten nuorten aikuisten kohdalla pidä paikkaansa, kyllä täällä juomakulttuuri tuntuu olevan aika lailla Suomeen verrattavissa. Ei se aina ihan kahteen viinilasilliseen jää... En tiedä onko tämä sitten vain tämän alueen ominaispiirre, vai mistä syystä meille muodostunut käsitys on erilainen kuin ilmeisesti monilla muilla. Suomalaisittain erikoista on ollut myös se, että esim. Jannen joukkuelaisten illanvietoissa illan isäntä tarjoaa käytännössä kaikki juomat, eli kukaan ei omia juomia tuo mukanaan.
-E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti