Emme ole kumpikaan olleet kovin innokkaita laskettelijoita koskaan, yhdessä olemme muistaakseni käyneet Suomessa vain kerran laskemassa. Itselläni edellisestä laskettelukerrasta taisi olla vähintään kolme vuotta aikaa. Sveitsissä tuntuu, että käytännössä kaikki laskettelevat, ja Sveitsin Alpit oikeastaan alkavat juurikin meidän asuinpaikalta. Pohjoisemmassa vuoristoa ei ole, mutta meiltä eteläänpäin löytyy toinen toistaan korkeampia huippuja. Ennen tänne tuloa en ollut koskaan tällaista vuoristoa nähnyt, enkä tajunnut, miten vahvasti Alpit todellisuudessa näkyvät "katukuvassa". Pakkohan se oli siis meidänkin lähdettävä laskettelemaan.
Engelberg - Titlis
Ensimmäisen kerran kävimme laskettelemassa Engelbergissä, Titliksen puolella. Engelberg on Keski-Sveitsin suurin laskettelukeskus, jonne kuulemma tulee paljon turisteja esim. Pohjoismaistakin. Titlis on reilu 3000 metriä korkea huippu, johon myös nousimme (ilman suksia toki), mutta harmi kyllä keli on tuolloin todella sumuinen/pilvinen/tuulinen, joten huipulta ei nähnyt käytännössä yhtään mitään. Huipulla olisi ollut myös "150 askeleen" pituinen, 500 m pudotuksella oleva riippusilta, jonne ei myöskään kelin vuoksi päässyt. Meille menetys ei ollut niin suuri, koska olimme kuitenkin pääasiassa laskettelemassa, mutta meidän kanssa samalla kabiinihissillä tuli varmasti kymmenittäin japanilaisia (tai muita aasialaisia) ilman laskettelukamoja, jotka olivat maksaneet noususta huipulle lähemmäs 100 frangia... Jos vielä tulee tilaisuus, haluan kyllä käydä tuon riippusillan kokemassa!
Itse laskettelu sitten. Ensimmäisellä hissimatkalla sanoin Jannelle, että jäädään ensimmäisellä asemalla, josta näytti kartan mukaan lähtevän sinisiä (helpoimpia) rinteitä. Meidän kanssa samassa kabiinissa oli kaksi alle 10-vuotiasta tyttöä isänsä kanssa, ja kun he jatkoivat vielä ylemmäs, Janne oli sitä mieltä etteivät rinteet ylempänä kovin pahoja voi olla, jos lapsetkin sinne menevät. Noh, hyvin nopeasti kävi ilmi, että hyvin vähäinen laskettelukokemus ylipäätään muutaman vuoden tauolla yhdistettynä tuuliseen ja heikohkon näkyvyyden keliin ei ollut paras yhdistelmä lähteä punaiseen (keskivaikeaan) rinteeseen. Ensimmäisen lyhyehkön rinteen aikana kaaduin varmaankin kymmenen kertaa, kun mitään tuntumaa ei ollut, ja laskeminen jännitti aika lailla. Yhden kerran kaatuessa vääntyi rannekin ikävästi. Alas kuitenkin selvittiin, ja uudestaan lähdettiin ylöskin. Kovin montaa laskua emme edes ehtineet laskea, sillä rinteet olivat niin pitkiä ja meidän (tai ainakin minun) eteneminen hidasta, mutta varsinkin viimeisellä laskulla alkoi jo löytyä jopa jonkinlaista hallintaa laskemiseen. Reissu oli hieno kokemus, maisemat huikeat (varsinkin kun pilvet väistyivät), mutta varsinaisesti laskettelusta en vielä pystynyt nauttimaan. Sellainen olo kuitenkin jäi, että tätä on päästävä kokeilemaan uudestaan.
 |
| Seuraavana päivänä ranne kipeytyi sen verran, että piti käydä tutustumassa paikalliseen terveydenhuoltoon. Muutaman päivän levolla tästä vammasta kuitenkin suurin piirtein selvittiin. |
Melchsee-Frutt
Ystävämme Tanja ja Jussi olivat meillä vierailulla pidennetyn viikonlopun maaliskuun alussa, ja heidän kanssaan lähdimme seuraavan kerran laskettelemaan. Ihan meidän lähellä, noin 20 minuutin automatkan päässä on Melchsee-Fruttin laskettelukeskus, josta olimme kuulleet, että se on hieman pienempi, mutta silti hyvä paikka. Jotenkin kuitenkin meillä oli sellainen ajatus, ettei paikka voi kovin kummoinen olla, kun on niin lähellä. Lähdimme kuitenkin kokeilemaan, ja huomasimme olleemme todella väärässä. Paikka oli mielestäni aivan upea! Paljon toki teki se, että sää tuona päivänä oli aivan mahtava, aurinkoinen, lämmin ja tuuleton. Myös laskettelu sujui paljon ensimmäistä kertaa paremmin, toki keli teki paljon, sekä myös se, että oli vähän tuntumaa jo alla. Mielestäni (ja samaa olen kuullut muiltakin) kuitenkin Melchsee-Frutt oli rinteiltään parempi vähemmän laskeneelle, sillä punaisetkin rinteet olivat leveitä, eikä hankalampia paikkoja ollut kuin muutamia. Korkeuttakin oli aivan riittävästi meille, korkein huippu 2255 m. Viimeiseen laskuun 2160 metristä alas lähtöasemalle 1080 metriin laitoin puhelimesta Sportstrackerin päälle. Tuolla matkalla laskulle tuli pituutta yhteensä lähes 9 km, ja laskun kesto oli noin 40 minuuttia. Korkeimmilta huipuilta oli myös mahtavat näkymät vielä korkeammille paikoille.
 |
| Näkymä huipulta muille vuorille. Nuo mustat pikku läikät rinteiden alaosissa on puita, vähän etäisyydet hämärtyi tuolla... |
Jussi kokosi heidän vierailunsa aikaisesta GoPro-materiaalista huikean hienon videon, jonka pääsee katsomaan tästä alta. Videolla näkyy runsaasti maisemia Melchsee-Fruttista, sekä myös Sachselnista, Sarnenista ja Luzerista. Kelit olivat koko reissun ajan kohdallaan, niin pääsee maisemat ihan kunnolla oikeuksiinsa.
-E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti