Die Zeit läuft so schnell!

Vielä on monia juttuja, joista oon aikonut kirjoittaa, mutta kirjoitan nyt välillä siitä, missä mennään tällä hetkellä. Ensinnäkin, kulunut vajaa vuosi täällä on mennyt TODELLA nopeasti, ja nyt jo ollaan siinä hetkessä, joka vielä syksyllä tuntui todella kaukaiselta, eli huhtikuun lopussa, jolloin Jannen sopimus Ad Astra Sarneniin loppuu. Ei tunnu yhtään siltä, että ollaan oltu täällä jo niin kauan, Janne lähes 9 kk, minä kuukauden vähemmän.

Jannen joukkueen pelit loppuivat reilu kuukausi sitten. Käsittääkseni joukkue ja sen valmentaja olivat kauteen tyytyväisiä. Runkosarjassa sijoitus oli hienosti toinen ja "finaalisarjasta" (kaksi kolmen joukkueen lohkoa runkosarjan jälkeen) matka jatkui erittäin tiukkojen (ja ainakin minulle superjännittävien) vaiheiden jälkeen välieriin. Siellä vastassa oli 8 ulkomaalaispelaajan Olten Zofingen, joka kaatoi Ad Astra Sarnenin otteluvoitoin 3-1. Olten oli todella hyvä joukkue, eikä voittajasta lopulta jäänyt epäselvyyttä. Kausi loppui välieräsarjaan, sillä pronssipeliä ei täällä pelattu. Minulla puolestaan oli työsopimus alun perin tehtynä huhtikuun puoleenväliin saakka, mutta jatkoin vielä viikon pidempään, ja viimeinen työpäivä oli tämän viikon torstaina. Viimeisellä viikolla käytiin työporukalla syömässä "läksiäisten" merkeissä, ja sainpa myös hienon läksiäislahjan, Sveitsin väreissä olevan Swatchin rannekellon, johon ihastuin välittömästi. Itse kirjoitin työkavereille opeteltavaksi muutamia suomen perusjuttuja (kiitos, ole hyvä, mitä kuuluu, hei/moi jne).

Jo kauden aikana seuran presidentti tarjosi Jannelle mahdollisuutta jatkaa seurassa vielä toinenkin kausi. Jonkin aikaa asiaa mietimme, mutta lopulta päätös oli helppo, sillä kaikki on sujunut täällä ollessa todella hyvin ja olemme viihtyneet. Pahempaa koti-ikävääkään ei ole ollut (minulla jonkin verran ennen joulua, kun tiesi että loma Suomessa lähestyy sekä, yllättävää kyllä, netistä Happeen välierä-/finaalipelejä katsoessa :)) Olemme siis jäämässä Sveitsiin vielä toiseksi vajaaksi vuodeksi, välissä tosin vietämme kesän Suomessa. Janne jatkaa pelaamista, ja toivottavasti saa lisää valmennushommia, tässä asiassa kuviot ovat vielä vähän auki. Joukkueeseen on ensi kaudelle tulossa myös toinen suomalaispelaaja. Minullekin järjestyi jatkoa samasta työpaikasta, ja pääsen takaisin töihin ainakin syys-joulukuuksi, toivottavasti myös joulun jälkeen. Töiden jatkumisen kunniaksi piti jo hommata uudet työkengät syksyksi...

Suomeen reissaamme vähän eri aikaan, minä jo ylihuomenna tiistaina, Janne muutaman mutkan kautta parin viikon päästä perässä. Tällä hetkellä en enää malttaisi odottaa! Saamme onneksi pitää saman asunnon, joten pystymme jättämään osan tavaroista tänne. Suunnilleen olen jo katsonut, mitä pakkaan mukaan, huomenna sitten vain kaikki loputkin tavarat matkalaukkuun. Yhden matkalaukun ajattelin mukaan ottaa, mutta tavaramäärä on täällä ollessa tainnut jonkin verran aika paljon lisääntyä, sillä tuntuu että vähintään parin laukullisen verran tavaraa jää tännekin. Tullessahan niitä matkalaukkuja kuitenkin oli vain se kaksi... Täytyy varmaan ensi vuonna alkaa vähitellen vieraiden matkassa laittaa tavaroita jo takaisin Suomeen.

Täällä on ollut jo pari viikkoa tosi kesäiset kelit, monena päivänä yli 20 astetta, ja varsinkin auringossa on ollut todella lämmin. Tuntuu, että kevättä ei kunnolla ollut, vaan talvesta siirryttiin suoraan kesään. Töissä olemme syöneet lounasta ulkona, ja käsivarsiin ja kasvoihin on jo tarttunut jonkin verran väriäkin keskipäivän auringossa. Kauhulla olen katsonut Suomen säätiedotteita sekä kuvia somesta, ja toivon todella että ensi viikolle ennustettu reilu 10 astetta todella toteutuu, eikä räntää/lunta/rakeita enää tule. Muuten taitaa tulla "kulttuurishokki". Saa nähdä, onko Suomeen paluu muuten outoa, joulun aikaan kummallisinta taisi olla vieraiden ihmisten kanssa suomen puhuminen, tuntui etten enää osannut sitä luontevasti. Tuntuu kyllä hassulta, että näin lyhyellä ulkomailla asumisella voisi olla tuollainen vaikutus, mutta jotenkin oudolta se vain joulun aikaan tuntui.

Lämpimien kelien myötä myös lehmät on otettu takaisin ulos, ihan meidän naapurissa ei vieläkään ole näkynyt, mutta muuten kyllä meidänkin kylällä monessa paikassa. Aina kaupungissa asuneena en kyllä olisi ajatellut, että tulen lehmiä kaipaamaan, mutta nyt ehdin jo useamman viikon ajatella ja odottaa, että koskahan niitä taas alkaa näkyä. Ja sitä riemun määrää kun ensimmäisen kerran työmatkalla näin, ei meinannut pystyä keskittyä ajamiseen. Lenkilläkin piti käydä sellaisilla reiteillä, että näki joko niitä meidänkin kylällä on ulkona. Toki ne taitavat nytkin lähinnä syödä ja makoilla, mutta olen kyllä nähnyt muutaman myös juoksentelevan (!), joten taitavat itsekin olla iloisia keväästä.

Suomessa pääsemme takaisin asuntoomme toukokuun alussa, jolloin alivuokralaiset lähtevät. Syksyksi olisi sitten tarkoitus etsiä uudet alivuokralaiset, eli jos joku tätä lukeva sattuu tietämään jonkun, joka olisi kiinnostunut kalustetusta, hyväkuntoisesta kaksiosta järvinäköalalla Jyväskylän Lutakossa elo-/syyskuusta huhti-/toukokuulle, niin saa ottaa yhteyttä! ;)

-E