Työnhakua

Taas on vierähtänyt pitkä tauko edellisestä kirjoituksesta, mutta kyllä näitä täältä vähitellen tulee...

Seuralta oli luvattu auttaa myös minua työnhaussa, ja kuulemma fysioterapeuteille on täällä töitä, ja suhteitakin oli useampaan eri paikkaan, mutta työnsaanti ei ollutkaan niin yksinkertaista ilman saksankielen taitoa. Olin Suomessa työttömänä noin kuukauden ennen tänne muuttoa, ja pystyinkin jatkamaan työttömänä työnhakijana myös tänne muuttaessani. Tämä vaati alkukeskustelun jälkeen kuukausittaisen vierailun paikallisessa työkkärissä eli RAV-toimistossa. Joka kuukaudelta piti täyttää lomake, johon tuli kirjoittaa ylös yhteystietoineen työpaikat, joista töitä oli hakenut (8-12 paikkaa/kk), sekä yhteydenoton "lopputulos". Mikäli työtä ei saanut, tuli kirjoittaa myös perustelu, miksi ei. Ensimmäisen kuukauden aikana en ihan edes ymmärtänyt systeemiä ja kielitaidon puuttuessa oli melko mahdotonta mihinkään hakea. 

Lomake omatoimiseen työnhakuun

Kielikurssin jälkeen aloin aktiivisemmin tehdä myös itse selvitystä työpaikkojen suhteen, ja laitoin seurapomon saksaksi kääntämiä hakemuksiani menemään paikkoihin, joita netistä löysin, vaikka suoraan sanottuna tuntui hyvin epätodennäköiseltä, että johonkin paikkaan pääsisin ihan vain hakemuksen perusteella. Myös seurapomo laittoi kontakteilleen hakemustani, ja enemmän uskoin että tätä kautta voisin ehkä jotakin saada. Kuitenkin melko nopeastikin sain yhteydenoton yksityisestä fysioterapiayrityksestä, jonka ilmoituksen avoimesta paikasta olin nähnyt paikallisen fysioterapiayhdistyksen nettisivuilla, ja he pyysivät minut haastatteluun. 

Työhaastattelu oli melko erilainen kuin Suomessa yleensä, sillä oman kokemukseni mukaan Suomessa työntekijän on vakuutettava, miksi työnantajan olisi valittava juuri hänet. Täällä työhaastattelussa tilanne tuntui enemmänkin olevan se, että työnantajat kertoivat, miksi minun kannattaisi tämä paikka valita. Ilmeisesti tämä kertoo jotain maiden erilaisesta työtilanteesta. Heti haastattelun jälkeen sovimme, että menen pariksi päiväksi tutustumaan työhön, ja katsomme sitten uudestaan, vieläkö molemmat ovat kiinnostuneita.

Tilanteeni oli siis poikkeuksellinen, sillä kielitaitoni oli varsinkin tuolloin vielä todella heikko. Tutkintoni ei myöskään suoraan ollut Sveitsissä pätevä, vaan sille olisi tarvinnut erityisen tutkinnon "tunnustuksen" saadakseni sveitsiläisen diploman, eli virallisen pätevyyden, mikä kuitenkin lyhyeksi ajaksi olisi ollut ehkä liian hidas/kallis prosessi. Lisäksi pätevyyteen vaaditaan osoitus riittävästä kielitaidosta, eikä minulla olisi ollut mitään mahdollisuuksia tuota koetta läpäistä. Työnantaja kuitenkin tarvitsi jonkun lyhyemmäksi ajaksi sijaistamaan muutaman kuukauden lomalle lähtevää fysioterapeuttia, ja minä etsin työtä vain huhtikuulle asti, joten meidän intressimme kohtasivat melko hyvin. He ehdottivatkin, että voisin työskennellä harjoittelijan statuksella, jolloin virallista pätevyyttä ei tarvitse. Tämä toki näkyy myös palkassa. Lisäksi sovimme, että minulla on päivissä ylimääräisiä (palkattomia) taukoja, jotta työ uudella kielellä ei kävisi liian raskaaksi. He sanoivat, että joidenkin asiakkaiden kanssa englannin puhuminen varmasti onnistuisi, mutta ei varmasti kaikkien. Suomessa ollessani en olisi halunnut tehdä töitä pääsääntöisesti edes englanniksi, mikä nyt tulisi olemaan se "helppo" osuus, joten koin tarvitsevani näitä ylimääräisiä miettimistaukoja.

Kävin siis muutaman päivän ajan tutustumassa työhön, minkä jälkeen tuntui siltä, että kyllä se työskentely ehkä onnistuisi kielestä huolimatta. Tai oikeastaan enemmän oli sellainen olo, että juuri tuossa paikassa se onnistuu, jos jossain. Sovimme asiat kuntoon, ja marraskuun puolessavälissä pääsin aloittamaan työt. Niistä seuraavassa postauksessa lisää.

-E