Fyssarina vastavalmistuneena vieraalla kielellä

Kuten otsikko kertoo, lähtökohdat työntekoon täällä eivät siis tosiaan olleet mitenkään kovin helpot. Valmistuin viime vuoden kesäkuussa fysioterapeutiksi, ja ehdin Suomessa työskennellä kesällä pari kuukautta lähinnä neurologisen fysioterapian parissa. Työkokemusta ei siis kovinkaan paljon ollut ehtinyt karttua ennen tänne muuttoa. Kieliongelmista olenkin jo varmaan tarpeeksi kirjoittanut. Minulla oli kuitenkin alusta asti ollut ajatuksena, että haluan täällä töitä tehdä, ja kun sopiva paikka löytyi loppujen lopuksi hyvinkin nopeasti, olin todella iloinen.

Sveitsissä työajasta puhutaan aina prosentteina kokonaistyöajasta, joka on 42 tuntia viikossa, mihin ei sisälly ruokatauot. Täydellä työajalla tämä tarkoittaa siis 8-9 h päivässä + taukoihin kuluva aika. Monissa paikoissa täällä on käytössä "Mittagspause", eli kaupat ym. sulkevat ovensa tunniksi-pariksi keskipäivän jälkeen, ja työntekijät menevät mahdollisesti koteihinsa täksi ajaksi, eli 100 % työajalla työpäivä kestää noin klo 8-18 taukoineen. Läheskään kaikki täällä eivät tee 100 % viikkoa, vaan työntekijät voivat ilmeisesti monissa paikoissa hyvin paljon itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon töitä tekevät. Esim. 50 % tekevä voi tehdä töitä vain aamu- tai iltapäivisin, tai 2,5 päivää viikossa. Toisaalta jotkut ilmeisesti tekevät enemmänkin kuin 100 %...

Itse työskentelen 3,5 päivää viikossa (70 %), eli noin 30 h viikossa. Alussa minulla oli tähän aikaan sisältyviä palkattomia taukoja enemmän, mutta helmikuun alusta vähensin omia taukojani, eli asiakastyötä on nyt enemmän ja omia taukoja vähemmän työpäivien sisällä. Tuon viikottaisen 30 h työajan päälle tulee sitten palkattomat ruokatauot (meillä 45 minuuttia) ja kahvitauot. Työni jakautuu eri päiville niin, että ma ja ti olen töissä n. 7.30-17, ke 10-19 ja to 7.30-12.30. Aivan ihanaa, että myös viikonloppu kestää aina 3,5 päivää! Koska palkkataso varmasti monia kiinnostaa, niin tällä työmäärällä (taukoineen siis n. 33 h) tienaan suunnilleen saman verran, kuin Suomessa täydellä työajalla (40 h). Jos minulla olisi virallinen pätevyys, olisi palkka luonnollisesti aika paljon kovempi kuin Suomessa. (Täällä ollessa tosin vähän selvinnyt, ettei tuo palkkataso ihan kaikkea kuitenkaan kerro siitä, paljonko ihmisillä täällä on rahaa elämiseen. Taidan kirjoittaa tästä aiheesta vielä erikseen.)

Työ minulla täällä on vastaanottotyötä yksityisessä fysioterapiayrityksessä. Asiakkaat tulevat vastaanotolle erilaisten vaivojen takia, aina lääkärin lähetteellä, ja työ on lähes pelkästään tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja. Tähän mennessä nuorin asiakkaani on ollut 10-vuotias, vanhin 93-vuotias. Pääosin asiakkaat ovat työikäisiä, jotka tarvitsevat fysioterapiaa esimerkiksi leikkausten yhteydessä tai erilaisten kiputilojen vuoksi. Oman kokemukseni mukaan työni täällä vastaa hyvin pitkälti vastaavaa yksityisen puolen vastaanottotyötä Suomessa. Suurin ero on vastaanottoajan pituus, mikä täällä on aina vain puoli tuntia, Suomessa tyypillisimmän tunnin sijaan. Kyllähän se puoli tuntia hyvin lyheyltä tuntuu varsinkin asiakkaan ensimmäisellä käynnillä, mutta oikeastaan siihen on jo tottunut. Kuulemma joissakin paikoissa täällä vastaanottoaika on vain 20 minuuttia... Muutoin työ siis on hyvin samanlaista kuin Suomessa, samanlaisia tuntuvat ihmisten vaivat täälläkin olevan.

Vastaanottohuoneet ovat ihanan valoisia

The world outside my window - myös maisemat miellyttää

Alkuun hoidin asiakastilanteet pääosin englanniksi, ja minulle pyrittiin valikoimaan asiakkaita, joiden kanssa tämä onnistuisi. Tällä hetkellä puhun jo suuremman osan asiakkaista kanssa saksaa, englantia vähemmän. Muutaman, joiden kanssa aluksi puhuin englantia, olen vaihtanut saksaan. Yhden kanssa kyllä käynyt toisinpäinkin. :) Pyydän aina asiakkaita puhumaan minulle Hochdeutschia sveitsinsaksan sijaan, tämä helpottaa huomattavasti. Pääosin ymmärrän, mitä asiakkaat saksaksi kertovat, enemmän ongelmaa on siinä, että oma puheentuotto on vaikeampaa ja hitaampaa saksaksi. Mielestäni kuitenkin melko hyvin olen selviytynyt, ja asiakkaatkin ovat olleet ymmärtäväisiä ja kannustavia kielen suhteen. Ja onneksi tässä työssä pystyy myös näyttämään paljon. Eniten vaikeuksia on vanhempien asiakkaiden kanssa, joille Hochdeutschin käyttö ei ehkä ole niin normaalia kuin nuoremmille, tai sitten he vain muutaman minuutin välein unohtavat, että toivon käytettävän Hochdeutschia. Onneksi heidän kanssaan terapia on usein samantyyppisiä aktiivisia harjoituksia, jolloin ei ole itse työn kannalta ihan välttämätöntä ymmärtää kaikkea, mitä asiakas puhuu. Puhelimeen en vielä ole halunnut vastata, sillä puhelimessa saksan puhuminen tuntuu toistaiseksi vielä liian hankalalta. Parille tutulle asiakkaalle olen kyllä soittanut, joten ehkä tässä vielä joskus...

Työkavereina minulla on 6 fysioterapeuttia sekä sihteeri. Tiimimme on melko kansainvälinen, sillä lähes kaikki ovat jossain vaiheessa asuneet ulkomailla tai ovat muualta muuttaneita. Kaikki muut toki puhuvat saksaa äidinkielenään/ lähes yhtä hyvin kuin äidinkieltään. Työkavereiden kanssaa keskustelen lähes pelkästään englanniksi, ja lähes kaikki puhuvatkin todella hyvää englantia. On mukava saada "taukoja" saksan puhumisesta, ja englanniksi keskustellessa pystyy paremmin oikeasti keskustelemaan asioista ja kysymään esimerkiksi vinkkejä asiakastyöhön. Olenkin saanut paljon hyviä neuvoja työkavereilta, ja olen oppinut paljon uutta fysioterapeutin työstä. Muutenkin työkaverit ovat aivan mahtavia, todella hyvän paikan löysin!

Pukkarinpeiliselfie

Tällä hetkellä työ sujuu osittain jo rutiinilla, mutta edelleen se tuntuu todella hankalalta sekä kielen että asiasisältöjen vuoksi. Kuitenkin juuri työtä tekemällä olen oppinut näistä molemmista todella paljon, joten olen todella tyytyväinen, että töitä olen saanut tehdä.

Jannellekin seura yritti jonkinlaista osa-aikatyötä löytää, mutta erinäisten syiden takia sopivaa työtä ei löytynyt. Janne on ollut mukana vanhimpien junnujen (U21 ja U18) valmennukseessa, ja tarpeen tullen autellut myös nuoremmissa junnuissa. Joka arki-illaksi on yleensä joko junnujen tai omat treenit, tai molemmat, ja peleissäkin Janne on ollut aina kun on omilta peleiltä ehtinyt. Varsinkin nyt keväällä aika on kuitenkin ilman päivätöitä tullut vähän pitkäksi, kun päivä kuluu lähinnä treenejä odotellessa. Toisaalta nyt Jannella on ollut aikaa tehdä gradunsa (lähes) valmiiksi.

-E

PS. Täytyy vielä sen verran lisätä, että oon kyllä erittäin kiitollinen pomoilleni ja työkavereille siitä, miten hyvin mut on otettu vastaan, ja että ylipäätään otettiin töihin ilman virallista pätevyyttä täällä. Toki tästä diilistä hyötyi molemmat, mutta on tämä työpaikallakin ylimääräistä hommaa vaatinut eikä välttämättä olisi ihan joka paikassa tällainen järjestely onnistunut.