Die Zeit läuft so schnell!

Vielä on monia juttuja, joista oon aikonut kirjoittaa, mutta kirjoitan nyt välillä siitä, missä mennään tällä hetkellä. Ensinnäkin, kulunut vajaa vuosi täällä on mennyt TODELLA nopeasti, ja nyt jo ollaan siinä hetkessä, joka vielä syksyllä tuntui todella kaukaiselta, eli huhtikuun lopussa, jolloin Jannen sopimus Ad Astra Sarneniin loppuu. Ei tunnu yhtään siltä, että ollaan oltu täällä jo niin kauan, Janne lähes 9 kk, minä kuukauden vähemmän.

Jannen joukkueen pelit loppuivat reilu kuukausi sitten. Käsittääkseni joukkue ja sen valmentaja olivat kauteen tyytyväisiä. Runkosarjassa sijoitus oli hienosti toinen ja "finaalisarjasta" (kaksi kolmen joukkueen lohkoa runkosarjan jälkeen) matka jatkui erittäin tiukkojen (ja ainakin minulle superjännittävien) vaiheiden jälkeen välieriin. Siellä vastassa oli 8 ulkomaalaispelaajan Olten Zofingen, joka kaatoi Ad Astra Sarnenin otteluvoitoin 3-1. Olten oli todella hyvä joukkue, eikä voittajasta lopulta jäänyt epäselvyyttä. Kausi loppui välieräsarjaan, sillä pronssipeliä ei täällä pelattu. Minulla puolestaan oli työsopimus alun perin tehtynä huhtikuun puoleenväliin saakka, mutta jatkoin vielä viikon pidempään, ja viimeinen työpäivä oli tämän viikon torstaina. Viimeisellä viikolla käytiin työporukalla syömässä "läksiäisten" merkeissä, ja sainpa myös hienon läksiäislahjan, Sveitsin väreissä olevan Swatchin rannekellon, johon ihastuin välittömästi. Itse kirjoitin työkavereille opeteltavaksi muutamia suomen perusjuttuja (kiitos, ole hyvä, mitä kuuluu, hei/moi jne).

Jo kauden aikana seuran presidentti tarjosi Jannelle mahdollisuutta jatkaa seurassa vielä toinenkin kausi. Jonkin aikaa asiaa mietimme, mutta lopulta päätös oli helppo, sillä kaikki on sujunut täällä ollessa todella hyvin ja olemme viihtyneet. Pahempaa koti-ikävääkään ei ole ollut (minulla jonkin verran ennen joulua, kun tiesi että loma Suomessa lähestyy sekä, yllättävää kyllä, netistä Happeen välierä-/finaalipelejä katsoessa :)) Olemme siis jäämässä Sveitsiin vielä toiseksi vajaaksi vuodeksi, välissä tosin vietämme kesän Suomessa. Janne jatkaa pelaamista, ja toivottavasti saa lisää valmennushommia, tässä asiassa kuviot ovat vielä vähän auki. Joukkueeseen on ensi kaudelle tulossa myös toinen suomalaispelaaja. Minullekin järjestyi jatkoa samasta työpaikasta, ja pääsen takaisin töihin ainakin syys-joulukuuksi, toivottavasti myös joulun jälkeen. Töiden jatkumisen kunniaksi piti jo hommata uudet työkengät syksyksi...

Suomeen reissaamme vähän eri aikaan, minä jo ylihuomenna tiistaina, Janne muutaman mutkan kautta parin viikon päästä perässä. Tällä hetkellä en enää malttaisi odottaa! Saamme onneksi pitää saman asunnon, joten pystymme jättämään osan tavaroista tänne. Suunnilleen olen jo katsonut, mitä pakkaan mukaan, huomenna sitten vain kaikki loputkin tavarat matkalaukkuun. Yhden matkalaukun ajattelin mukaan ottaa, mutta tavaramäärä on täällä ollessa tainnut jonkin verran aika paljon lisääntyä, sillä tuntuu että vähintään parin laukullisen verran tavaraa jää tännekin. Tullessahan niitä matkalaukkuja kuitenkin oli vain se kaksi... Täytyy varmaan ensi vuonna alkaa vähitellen vieraiden matkassa laittaa tavaroita jo takaisin Suomeen.

Täällä on ollut jo pari viikkoa tosi kesäiset kelit, monena päivänä yli 20 astetta, ja varsinkin auringossa on ollut todella lämmin. Tuntuu, että kevättä ei kunnolla ollut, vaan talvesta siirryttiin suoraan kesään. Töissä olemme syöneet lounasta ulkona, ja käsivarsiin ja kasvoihin on jo tarttunut jonkin verran väriäkin keskipäivän auringossa. Kauhulla olen katsonut Suomen säätiedotteita sekä kuvia somesta, ja toivon todella että ensi viikolle ennustettu reilu 10 astetta todella toteutuu, eikä räntää/lunta/rakeita enää tule. Muuten taitaa tulla "kulttuurishokki". Saa nähdä, onko Suomeen paluu muuten outoa, joulun aikaan kummallisinta taisi olla vieraiden ihmisten kanssa suomen puhuminen, tuntui etten enää osannut sitä luontevasti. Tuntuu kyllä hassulta, että näin lyhyellä ulkomailla asumisella voisi olla tuollainen vaikutus, mutta jotenkin oudolta se vain joulun aikaan tuntui.

Lämpimien kelien myötä myös lehmät on otettu takaisin ulos, ihan meidän naapurissa ei vieläkään ole näkynyt, mutta muuten kyllä meidänkin kylällä monessa paikassa. Aina kaupungissa asuneena en kyllä olisi ajatellut, että tulen lehmiä kaipaamaan, mutta nyt ehdin jo useamman viikon ajatella ja odottaa, että koskahan niitä taas alkaa näkyä. Ja sitä riemun määrää kun ensimmäisen kerran työmatkalla näin, ei meinannut pystyä keskittyä ajamiseen. Lenkilläkin piti käydä sellaisilla reiteillä, että näki joko niitä meidänkin kylällä on ulkona. Toki ne taitavat nytkin lähinnä syödä ja makoilla, mutta olen kyllä nähnyt muutaman myös juoksentelevan (!), joten taitavat itsekin olla iloisia keväästä.

Suomessa pääsemme takaisin asuntoomme toukokuun alussa, jolloin alivuokralaiset lähtevät. Syksyksi olisi sitten tarkoitus etsiä uudet alivuokralaiset, eli jos joku tätä lukeva sattuu tietämään jonkun, joka olisi kiinnostunut kalustetusta, hyväkuntoisesta kaksiosta järvinäköalalla Jyväskylän Lutakossa elo-/syyskuusta huhti-/toukokuulle, niin saa ottaa yhteyttä! ;)

-E

Jääkiekkoa

Jääkiekko on myös Sveitsissä Suomen tapaan iso laji. Kävimme katsomassa jääkiekon NLA:ta (eli korkeinta sarjaa) Zugissa, jossa kotijoukkue EV Zug pelasi ensimmäisen puolivälieräpelinsä HC Davosia vastaan. Davos voitti tuon pelin ja myöhemmin koko Sveitsin mestaruuden. Kovin paljon en ole jääkiekkoa Suomessakaan käynyt katsomassa, mutta kyllä tässä pelissä tunnelma oli selvästi eri luokkaa. Kuulimme Jannen joukkuekaverilta, että ennen tätä peliä Zugin faneja oli arvosteltu, etteivät he kannusta joukkuetta riittävästi, ja hän arveli tässä pelissä olevan näytön paikka. Fanien tuki ei kuitenkaan riittänyt, ja Zugin hävitessä selvästi 1-6 ei tunnelma ihan kattoon noussut. Toinen Suomen peleistä poikkeava asia oli alkoholinmyynti, sillä täällä olutta sai ostettua useamman litran kannuissa, jotka pystyi kätevästi ottamaan katsomoon mukaan ja jakamaan kavereitten kesken.

Muutama minuutti pelin alkuun

Seisomakatsomo oli koko päädyn kokoinen

Toisen kerran kävimme katsomassa NLA-jääkiekkoa italiankielisellä alueella Quinton kunnassa, varmaankin Sveitsin legendaarisimmalla, ja huippujääkiekossa maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisella stadionilla. HC Ambri-Piotta -joukkueen stadionille mahtuu 7000 katsojaa, mutta kotipaikkana olevissa kylissä Ambrissa ja Piottassa on yhteensä kuulemma vain muutama sata asukasta. Joukkueella onkin faneja ympäri Sveitsiä, minkä mekin paluumatkalla huomasimme autojen kilvistä. Zugin stadion oli uusi ja hieno, kun taas Ambri-Piottan stadioni jotain ihan muuta. Hallissa kyllä oli seinät ja kattoa, mutta siihen se sitten jäikin. Katto oli enemmänkin kuin katos seinien päällä, sillä väliin jäi aukkoja. Näin hyvin toimiva ilmanvaihto mahdollistikin siis sen, että ihmiset tupakoivat hallissa sisällä... Hallissa ei parissa lämpöasteessa todellakaan ollut lämmin, ja palelimmekin ohuissa takeissamme. 

Kokemuksena peli oli kuitenkin hieno. Suurin osa katsomoista on seisomakatsomoita, 5000 seisomapaikkaa ja vain 2000 istumapaikkaa. Tunnelma siis oli hyvin tiivis, vaikkei halli aivan täynnä tässä play-out pelissä Rapperswiliä vastaan ollutkaan. Päädyn fanikatsomossa taputettiin ja laulettiin lähes koko ottelun ajan "esihuutajien" johdolla, ja innokkaimmat heiluivat lippujen kanssa (joukkueen lippujen lisäksi mm. Che Guevaran kuvilla varustettuja sekä eri maiden lippuja). Kuulemma seuran taustalla vaikuttaa vahva vasemmistolainen aate ja se toimii pienellä budjetilla, kun taas lähin vastustaja Lugano toimii täysin vastakkaiselta pohjalta, mikä varmasti entisestään lisää paikallisvastustajien välisiä jännitteitä. Kuulemma keskinäisissä kamppailuissa meininki hallissa voikin olla todella hurja. Ero Zugin ja Ambrin välillä oli myös melkoinen, sillä Zug on tunnettu rikkaampien kantonina, ja myös jääkiekkohalli on kohtuullisen uusi. Myös hallien tunnelmassa oli aistittavissa tämä seurojen välinen ero.

Forza Ambri

Katon ja seinän välistä tunki lunta sisään

"Huudattajat" megafoneineen eivät varmaankaan paljon peliä nähneet

-E

Alpit on tosi jees! Osa 2

Hasliberg

Kolmas tuttavuus laskettelupaikoista oli Hasliberg, joka kuuluu Berner Oberlandin alueeseen. Haslibergillä on 2250 metrin korkeudessa oleva "näköalahuippu" Alpen tower, josta on 360 asteen panoraamanäkymä kahviloineen. Näkymät olivat vähän erilaiset kuin Melchsee-Fruttista, mutta ihan käsittämättömän upeaa jälleen. Vaikka näytti, että olimme suunnilleen samalla korkeudella muiden näkyvien vuorien kanssa, olivat jotkut niistä todellisuudessa jopa yli 2 km korkeampia. Haslibergissä olin ensin ystävieni kanssa kelkkailemassa, ja myöhemmin Aleksin ja Leevin ollessa vierailulla kävimme siellä vielä laskettelemassa.

Kahvilan terassilla

Näköala"kieleke"

Pari viikkoa myöhemmin lunta oli tullut pikkasen lisää

Näkymä alas laaksoon

Kelkkailu oli jotain täysin uutta, mitä ei Suomessa laskettelurinteillä pääse tekemään. Melchsee-Fruttissa näimme ensimmäisen kerran, kun ihmiset laskivat puisilla kelkoilla, joiden ohjattavuus on vähän niin ja näin, ja se näytti suoraan sanottuna todella vaaralliselta, ja kuulemma niillä onnettomuuksia tapahtuukin. Vähän niinkuin rattikelkka ilman rattia. Ohjaus narulla, vartalolla, jaloilla, käsillä. Vannoin, etten aio kelkkaa kokeilla, mutta jotenkin yksi porukastamme sai meidät muut yllytettyä. Yllyttäjä-Nappi on kirjoittanut blogissaan myös meidän kelkkaretkestä upeiden kuvien kera tässä postauksessa, Alpen towerista kuvia tässä postauksessa. (Kannattaa tutustua myös Napin muihin teksteihin heidän Sveitsi-vierailustaan, mukana myös paljon huikeaa kuvamateriaalia!) Linkitän tähän mukaan myös Napin koostaman hienon videon kelkkaretkestä, kivaa katsella jälkikäteenkin! 

Kelkoille on omat reittinsä, paikasta riippuen ne ovat osittain samoja laskettelurinteiden kanssa (siirtymäreittejä lähinnä), mutta Haslibergissä ne taisivat olla yhtä rinteen ylitystä lukuunottamatta erillisiä. Meidän kelkkailupäivänä oli todella aurinkoista, ja kelkkareitit olivatkin paljolti jo aikamoista sohjoa, eikä eteenpäin aina meinannut päästä. Ajoittain luisti kuitenkin todella hyvin, parhaimmillaan 5 min putkeen, ja niillä pätkillä se oli todella hauskaa, eikä vauhti päässyt kuitenkaan ihan liian kovaksi. Veikkaan, että kylmemmällä/pilvisemmällä kelillä olisi saattanut tuntua vaarallisemmalta, mutta nyt oli jopa liian helppoa. Mutta kivaa se oli!

Kelkkajengi

Lasketteluunkin Hasliberg oli todella kiva paikka, myös tuolloin oli aurinkoinen päivä, ja jo erittäin lämmin. Haslibergissäkin rinteet olivat sopivan leveitä kokemattomille, eikä punaisten rinteiden kanssa ongelmia ollut, hyvin sujui! Kiva oli huomatta, että jo muutaman laskukerran jälkeen omassa laskemisessa oli enemmän varmuutta. Ajoittain nousimme ohuen pilviharson yläpuolelle, ja pilven läpi laskeminen vähän heikensi näkyvyyttä hetkellisesti, mutta enää tämäkään ei haitannut/pelottanut niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla Engelbergissä. Mielestäni Haslibergin rinteet olivat mukavan monipuolisia, ja alueella riittää paljon laskettavia rinteitä ja erilaisia reittejä. Miinuspuolena tuolta reissulta kaikille jäi muistoksi palanut naama, ei amatöörit tajunneet että huhtikuun alussa yli 2000 metrissä aurinko polttaa jo aika lailla... Aiemmillakin reissuilla oli siis aurinkoista ollut, mutta silloin aurinko ei vielä polttanut. No, nyt on rasva jo ensi talvelle valmiina!

Alhaalla kevät, ylhäällä talvi

Hyvät eväät on tietysti osa laskettelua

Näiden kokemusten perusteella voin todellakin suositella Alpeilla laskettelua myös vähän vähemmän kokeneille laskijoille. Itse en ole Suomen isoimmissa laskettelukeskuksissa lasketellut, joten varsinaisesti en pysty vertaamaan. Päiväksi hissilippu + välinevuokra tulee maksamaan noin 100 frangia (suunnilleen sama euroissa). Mielestäni täällä rinteissä on hyvin valinnanvaraa, ja todella helppojakin rinteitä löytyy, kunhan vain katsoo kartasta minne hissillä nousee. Ja huonolla kelillä rinteeseen ei välttämättä kannata lähteä. Rinteet ovat myös täällä olleet paljon paremmassa kunnossa kuin Suomessa, jossa monesti on ollut jäistä. Rinteet ovat pitkiä, joten niissä saa hyvin harjoitusta. Kokeneemmille laskijoille sitten toki löytyy haastettakin, myös mustia rinteitä löytyy joka paikassa, paljon offareita on heti merkittyjen rinteiden vieressä, ja voihan sitä aina lähteä vaikkapa "Heli-skiingille", mikä ainakin jossain päin Sveitsiä on mahdollista.

-E

Alpit on tosi jees! Osa 1

Emme ole kumpikaan olleet kovin innokkaita laskettelijoita koskaan, yhdessä olemme muistaakseni käyneet Suomessa vain kerran laskemassa. Itselläni edellisestä laskettelukerrasta taisi olla vähintään kolme vuotta aikaa. Sveitsissä tuntuu, että käytännössä kaikki laskettelevat, ja Sveitsin Alpit oikeastaan alkavat juurikin meidän asuinpaikalta. Pohjoisemmassa vuoristoa ei ole, mutta meiltä eteläänpäin löytyy toinen toistaan korkeampia huippuja. Ennen tänne tuloa en ollut koskaan tällaista vuoristoa nähnyt, enkä tajunnut, miten vahvasti Alpit todellisuudessa näkyvät "katukuvassa". Pakkohan se oli siis meidänkin lähdettävä laskettelemaan.

Engelberg - Titlis

Ensimmäisen kerran kävimme laskettelemassa Engelbergissä, Titliksen puolella. Engelberg on Keski-Sveitsin suurin laskettelukeskus, jonne kuulemma tulee paljon turisteja esim. Pohjoismaistakin. Titlis on reilu 3000 metriä korkea huippu, johon myös nousimme (ilman suksia toki), mutta harmi kyllä keli on tuolloin todella sumuinen/pilvinen/tuulinen, joten huipulta ei nähnyt käytännössä yhtään mitään. Huipulla olisi ollut myös "150 askeleen" pituinen, 500 m pudotuksella oleva riippusilta, jonne ei myöskään kelin vuoksi päässyt. Meille menetys ei ollut niin suuri, koska olimme kuitenkin pääasiassa laskettelemassa, mutta meidän kanssa samalla kabiinihissillä tuli varmasti kymmenittäin japanilaisia (tai muita aasialaisia) ilman laskettelukamoja, jotka olivat maksaneet noususta huipulle lähemmäs 100 frangia... Jos vielä tulee tilaisuus, haluan kyllä käydä tuon riippusillan kokemassa!

Itse laskettelu sitten. Ensimmäisellä hissimatkalla sanoin Jannelle, että jäädään ensimmäisellä asemalla, josta näytti kartan mukaan lähtevän sinisiä (helpoimpia) rinteitä. Meidän kanssa samassa kabiinissa oli kaksi alle 10-vuotiasta tyttöä isänsä kanssa, ja kun he jatkoivat vielä ylemmäs, Janne oli sitä mieltä etteivät rinteet ylempänä kovin pahoja voi olla, jos lapsetkin sinne menevät. Noh, hyvin nopeasti kävi ilmi, että hyvin vähäinen laskettelukokemus ylipäätään muutaman vuoden tauolla yhdistettynä tuuliseen ja heikohkon näkyvyyden keliin ei ollut paras yhdistelmä lähteä punaiseen (keskivaikeaan) rinteeseen. Ensimmäisen lyhyehkön rinteen aikana kaaduin varmaankin kymmenen kertaa, kun mitään tuntumaa ei ollut, ja laskeminen jännitti aika lailla. Yhden kerran kaatuessa vääntyi rannekin ikävästi. Alas kuitenkin selvittiin, ja uudestaan lähdettiin ylöskin. Kovin montaa laskua emme edes ehtineet laskea, sillä rinteet olivat niin pitkiä ja meidän (tai ainakin minun) eteneminen hidasta, mutta varsinkin viimeisellä laskulla alkoi jo löytyä jopa jonkinlaista hallintaa laskemiseen. Reissu oli hieno kokemus, maisemat huikeat (varsinkin kun pilvet väistyivät), mutta varsinaisesti laskettelusta en vielä pystynyt nauttimaan. Sellainen olo kuitenkin jäi, että tätä on päästävä kokeilemaan uudestaan.

Seuraavana päivänä ranne kipeytyi sen verran, että piti käydä tutustumassa paikalliseen terveydenhuoltoon. Muutaman päivän levolla tästä vammasta kuitenkin suurin piirtein selvittiin.

Melchsee-Frutt

Ystävämme Tanja ja Jussi olivat meillä vierailulla pidennetyn viikonlopun maaliskuun alussa, ja heidän kanssaan lähdimme seuraavan kerran laskettelemaan. Ihan meidän lähellä, noin 20 minuutin automatkan päässä on Melchsee-Fruttin laskettelukeskus, josta olimme kuulleet, että se on hieman pienempi, mutta silti hyvä paikka. Jotenkin kuitenkin meillä oli sellainen ajatus, ettei paikka voi kovin kummoinen olla, kun on niin lähellä. Lähdimme kuitenkin kokeilemaan, ja huomasimme olleemme todella väärässä. Paikka oli mielestäni aivan upea! Paljon toki teki se, että sää tuona päivänä oli aivan mahtava, aurinkoinen, lämmin ja tuuleton. Myös laskettelu sujui paljon ensimmäistä kertaa paremmin, toki keli teki paljon, sekä myös se, että oli vähän tuntumaa jo alla. Mielestäni (ja samaa olen kuullut muiltakin) kuitenkin Melchsee-Frutt oli rinteiltään parempi vähemmän laskeneelle, sillä punaisetkin rinteet olivat leveitä, eikä hankalampia paikkoja ollut kuin muutamia. Korkeuttakin oli aivan riittävästi meille, korkein huippu 2255 m. Viimeiseen laskuun 2160 metristä alas lähtöasemalle 1080 metriin laitoin puhelimesta Sportstrackerin päälle. Tuolla matkalla laskulle tuli pituutta yhteensä lähes 9 km, ja laskun kesto oli noin 40 minuuttia. Korkeimmilta huipuilta oli myös mahtavat näkymät vielä korkeammille paikoille.

Näkymä huipulta muille vuorille. Nuo mustat pikku läikät rinteiden alaosissa on puita, vähän etäisyydet hämärtyi tuolla...

Jussi kokosi heidän vierailunsa aikaisesta GoPro-materiaalista huikean hienon videon, jonka pääsee katsomaan tästä alta. Videolla näkyy runsaasti maisemia Melchsee-Fruttista, sekä myös Sachselnista, Sarnenista ja Luzerista. Kelit olivat koko reissun ajan kohdallaan, niin pääsee maisemat ihan kunnolla oikeuksiinsa.

-E

Ranska

Helmikuun alussa kävimme viikonloppureissulla Etelä-Ranskassa. Zürichistä lensi Nizzaan vain tunnin verran, joten reissuun oli helppo lähteä. Perillä meillä oli viiden tähden majoitus ja henkilökohtaiset matkaoppaat/autonkuljettajat, kun ystävämme Heidi ja Janne emännöivät/isännöivät meitä loma-asunnollaan Grassen kaupungissa Provencessa. Grasse sijaitsee 20 km Cannesista (Ranskan Rivieralta) sisämaahan päin. Nizzaan matkaa on 45 km, ja Monacoon 65 km. Grasse on 50 000 asukkaan kaupunki, joka on tunnettu hajuvesiteollisuuden keskuspaikkana. Kuulemma etenkin tämä tuo Grasseen turisteja vierailulle, mutta helmikuun alussa muita turisteja ei mielestämme juurikaan näkynyt. Grassessa siis tuntui, että pääsi tutustumaan aitoon etelä-ranskalaiseen elämään mm. aamuisine patonginhakureissuineen.

Ohjelmassa reissullamme oli rento yhdessäolo Grassen asunnolla hyvän ruuan ja viinin merkeissä. Lisäksi pääsimme matkaoppaidemme ansiosta huristelemaan autolla ympäriinsä, ja tutustumaan niin Nizzaan, Cannesiin kuin Monacoonkin. Sattumalta (somen avustuksella) tapasimme toisenkin jyväskyläläisen kaveripariskunnan, jotka myös olivat viikonloppureissulla Nizzassa, ja vietimme aikaa myös isommalla porukalla. Paikoista, joissa kävimme, en taida sen enempää alkaa kertomaan, menisi kuitenkin Wikipedian kopioimiseksi. Tässä matkakertomus siis lähinnä kuvien muodossa.

Näkymä Grassen asunnon parvekkeelta

Roseviini kuuluu kuulemma oleellisesti vierailuun Grassessa

Raclettea varten haimme erilaisia lihoja juutalaisesta lihakaupasta, tarjolla oli härkää, lammasta, vasikkaa ja kalkkunaa. Oli muuten hyvää!

Nizza

Rantabulevardia (Promenade des Anglais) auton ikkunan läpi

Nizzaa yläilmoista kukkulalta

Vanhassa kaupungissa

 Cannes

Cannesin aurinkoinen rantabulevardi

Kädenjälkiä Cannesin filmifestivaalirakennuksen edustalla

Monaco

Vaikka kaikissa näissä paikoissa, joissa kävimme, oli jotain uutta ja erilaista, oli maailman tiheimmin asuttu valtio Monaco täysin oma lukunsa, ja ansaitsee muutaman sanan. Siellä varakkuus näkyi ihan kaikesta. Kävimme Casinon aukiolla (sekä itse Casinolla), satamassa, vanhassa kaupungissa sekä yhdessä ostoskeskuksessa, mutta valtion pienen koon takia jo tällä kiertelyllä taisimme saada melko kattavan kuvan. Kaikki oli laitettu viimeisen päälle, ja kalliin näköisiä autoja oli Casinon edusta täynnä. Satamassa huvipursien koko oli jotain ihan käsittämätöntä, näkyipä yhden kannella helikopterikin. Casino sinänsä oli jo aikamoinen elämys, todellinen uhkapelaajan paratiisi - rikkaan sellaisen! Muutamalla "hedelmäpelillä" ja ruletilla sai nopeasti kulumaan suuriakin summia (jopa vahingossa kuten kaikki seurueemme miespuoliset jäsenet huomasivat...). Casinolle oli sisäänpääsymaksu, joka ei kuitenkaan vielä oikeuttanut erilliselle "isojen poikien" puolelle (tai useammalle sellaiselle), joissa ilmeisesti vasta raha todella liikkuukin. Janne jäi lopulta ruletista voitolle noin sata euroa (tosin koko vierailu taisi olla aika lailla +/-0 rahallisesti), jotka kävi lunastamassa. Mietimme, että mahtoi virkailija pitää turisteja hölmöinä, kun olivat tällaisista pikkurahoista onnellisia ja viitsivät niitä käydä lunastamassakin.

Näkymän Casinon aukiolle

Casino de Monte-Carlo

"Pääsatama", vähän saa käsitystä alusten koosta

Vanhasta kaupungista näkymä toiseen satamaan

Ruhtinas Albertin palatsi vanhassa kaupungissa

Oli niin lämmin, että osan aikaa pystyi ajella katto auki (helmikuun alussa!!)

Onnelliset turistit takapenkillä

Todella hyvä reissu oli kaikin puolin, kiitokset vielä täälläkin Heidille ja Jannelle!

-E

Joulu Suomessa

Syksyllä Sveitsiin tullessa olin sitä mieltä, että voisi olla mukavaa vaihtelua viettää joulu täällä. Janne kuitenkin halusi ehdottomasti Suomeen, joten en halunnut tänne yksinkään jäädä. Mitä lähemmäs loma Suomessa tuli, sitä enemmän sitä alkoi odottaa. Lopulta en olisi voinut kyllä kuvitella, että emme olisi lähteneet Suomeen joulun viettoon. 

Jannella oli viimeinen peli la 20.12., ja lennot varasimme heti seuraavalle päivälle. Aamulla kahdeksalta lähdettiin kotoa, Jannen joukkuekaveri ystävällisesti tarjoutui heittämään meidät Zürichiin. Lensimme ensin Berliiniin, josta kolmen tunnin odotuksen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa Helsinkiin. Sieltä minä lähdin junalla Seinäjoelle, Janne kimppakyydillä Jyväskylään. Matkustamista kaikkineen tuli yli 12 h.

Seinäjoella ei kovin pitkään ehtinyt samassa paikassa olemaan, tietysti piti käydä tervehtimässä mahdollisimman paljon sukulaisia ja kavereita. Pidempäänkin olisi kaikkien kanssa viihtynyt! Jouluaattona Janne tuli myös Seinäjoelle. Päivällä nautimme ensimmäisistä jouluruuista isolla porukalla iskän luona Porontaipaleella. Kun Joulupukkimme oli päivän keikoistaan selvinnyt, lähdimme vielä illaksi Ylistaroon, jossa vuorossa oli toinen jouluateria.

Porontaipaleella

Joulutunnelmaa Ylistarossa

Aattoillan ruokailua

Helmi oli jälleen hyvin innoissaan paketeista

Tapaninpäivänä lähdimme Tampereelle anopin luokse pariksi päiväksi. Siellä pystyi ensimmäistä kertaa ihan rauhoittua ja esim. lukea kirjaa, kun koko aikaa ei tarvinnut olla siirtymässä paikasta toiseen. Tampereelta ajelimme vielä takaisin Seinäjoelle, ja kävimme katsomassa SPV:n ja Happeen pelin. Janne lähti jo pelin jälkeen Jyväskylään, minä menin seuraavana päivänä perässä.

Jyväskylässä maisemat olivat kauniin talviset

Jyväskylässä oli ohjelmassa kavereiden tapaamista, ja aika monet kahvi-, ruoka- tai lenkkitreffit pariin päivään saikin mahtumaan. Ihanaa oli nähdä monia ystäviä! Uuttavuotta vietimme porukalla melko rauhallisissa merkeissä. Ulkona kävimme vain raketteja vilkuilemassa, osa kaupungin ilotulituksesta näkyi Taulumäellekin. 

Uudenvuoden viettoa hyvässä seurassa

Uudenvuoden päivänä aloitimmekin jo paluumatkan Sveitsiin. Yhden aikoihin päivällä lähdimme Jyväskylästä, ja automatkan, kahden lennon ja kolmen junan jälkeen olimme takaisin kotona Sachselnissa noin 13 tunnin matkustamisen jälkeen. Kyllä siinä muutama päivä meni reissusta toipuessa!

-E