Ruokia ja juomia

Perinteisimpiä sveitsiläisiä ruokia taitavat olla fondue ja raclette. Fonduepannu (Ikean versio) löytyi meidän keittiön kaapista, joten sitä ollaan muutaman kerran kokkailtu kotona. Ensin isäni ja hänen naisystävänsä ollessa vierailulla kuumensimme fonduepannussa kaupassa valmiina myytävän seoksen, johon dippailimme leipäpaloja. Itse tykkäsin, mutta joku maku siinä oli, minkä vuoksi sen syömiseen tuli stoppi jossain vaiheessa, varsinkin Jannelle, joka ei juustoista niin välitä.

Ensimmäinen fondueilta

Toisella kerralla teimme vierailulla olleen ystäväni kanssa juustoseoksen itse. Siihen ei muuta tarvinnut kuin juustoja raastettuna (käytimme emmentalia ja gruyereä), kuivaa valkoviiniä, valkosipulia ja mausteiksi taisin laittaa lisäksi vähän mustapippuria ja chiliä. Jätimme siis pois kirsikkaviinan, joka perinteiseen ohjeeseen ilmeisesti kuuluu. Olin saanut joukkuekavereilta vinkin, että dippailla voi muutakin kuin leipäkuutioita, joten meillä oli kesäkurpitsaa, herkkusieniä, kirsikkatomaatteja ja omenaa. Kaikki toimivat tosi hyvin, oudoimmalta kuulostava omena oli ehkä jopa mun suosikki. Kuulemma myös peruna on perinteinen dippailtava lisuke. Tällä kertaa tykkäsin vielä enemmän, kasvikset toivat hyvin vaihtelua. Myöhemmin huomasimme, että leivän kanssa se tietty "ei niin hyvä maku" tulee selkeämmin esille kuin kasvisten kanssa, joten tämänkin takia ne olivat erittäin onnistunut kokeilu.

Fondue leipäkuutioilla ja kasviksilla

Ennen joulua olleessa joukkueillassa pääsinkin sitten erikoisemman fonduen pariin, nimittäin Fondue Chinoise. Siihen kuului padassa kuumennettua lientä (tarkempaa koostumusta en tiedä), johon laitettiin kypsymään tikun päähän rullattuja lihasiivuja (näitä olen nähnyt myytävän kauppojen pakastealtaissa). Näitä sitten syötiin erilaisten kylmien kastikkeiden, kasvisten ja leivän kanssa. Hyvää oli tämäkin, mutta lihan kypsymistä ei aina olisi ihan tarpeeksi kauaa malttanut odottaa.

Fondue Chinoise (pahoittelut kuvan laadusta, tämä oli ainoa kuva minkä otin...)

Raclettepannua meillä ei täällä ole, mutta kerran olemme tainneet molemmat sitä muualla syödä, ja siihen Jannekin on tykästynyt. Sitä toki on syöty Suomessakin. Ilmeisesti perunat kuuluvat myös Racletteen täällä oleellisesti, toki muitakin lisukkeita on. Muista juustoruuista monissa tapahtumissa esimerkiksi on ollut myytävänä Käseschnitteä. Yksinkertaisimmillaan leipää ja juustoa, kuumennus, vähän mausteita - todella hyvää! Joskus Käseschnittessä ilmeisesti on myös juuston lisäksi esim. kinkkua, ja usein leipä on kostutettu valkoviinillä. Juustoja olen syönyt tietysti ihan myös sellaisenaan, suosikkiyhdistelmä varsinkin alkusyksystä oli juusto, suolakeksit ja viikunat.

Raclettea perunoilla, pekonilla, sienillä ja sipulilla

Käseschnitte

Keksejä, juustoa, viikunoita ja Rivellaa <3

Muita perinteisiä ruokia ovat esimerkiksi rösti, jota Janne on tainnut pariin kertaan syödä.  Erityisesti ilmeisesti tämän alueen perinneruoka on Älplermagronen, johon tulee ainakin perunoita, makaronia (kyllä, samaan ruokaan), sipulia sekä paljon juustoa ja kermaa. Seos ilmeisesti valmistetaan uunissa. Työpaikkani ravintolassa sitä vieläpä tarjotaan omenasoseen kanssa, mikä teki yhdistelmästä entistä omituisemman, mutta todella hyvää tämä ruoka on! Myös mysli on lähtöisin Sveitsistä. Vaikka paikallisia ruokia ollaankin kokeiltu, niin kyllä meidän ruuanlaitto on täällä ollut hyvin samantyylistä kuin Suomessakin - pääasiassa jauhelihaa ja kanaa eri muodoissa ja eri lisukkeilla. Ruisleipääkin täällä saisi (sellaista Realin tapaista), mutta sitä on tullut ostettua vain muutaman kerran, ei vain olla niin kaivattu. Suomessa joimme paljon maitoa, mutta täällä emme ole juoneet sitä ollenkaan. 

Sveitsiläinen suklaa tietysti on myös tunnettua, ja onhan sitäkin pitänyt maistella. Työkaverini totesi joulun jälkeen, kun toin Suomesta Fazerin sinistä, että lähes yhtä hyvää kuin sveitsiläinen suklaa. Itselleni Fazerin sininen menee kyllä edelle, mutta on se sveitsiläinenkin suklaa todella hyvää. Täällä ilmeisesti syödään paljon suklaata (ja muutakin makeaa), ja ainakin meidän työpaikalla on jatkuvasti tarjolla lähinnä asiakkailta saatuja suklaita. Perinteenä työpaikalla on tiistaisin lounaan jälkiruoaksi syödä "Neekerinsuukko" eli täällä "Morächopf", eli suomennettuna "Neekerinpää". Kuulemma tämä ei kuitenkaan enää ole korrekti ilmaus, ja ainakin joissakin paketeissa lukee vain "Köpfli" (=pikku pää?). Hassua miten samanlaisia asioita voi olla täällä kuin Suomessa (Neekerinsuukko vs. Brunbergin suukko vai mikäs se virallinen nimi onkaan..).

Tällaisen ihanuuden sain kerran

Juomista täkäläinen erikoisuus on ainakin kansallisjuomana pidetty Rivella-limsa. Mielestäni Rivella maistuu hieman Pommacin kaltaiselle, ja värikin on samantyylinen, mutta erikoisen siitä tekee se, että sen valmistuksen pohjana on hera (älkää kysykö enempää, en tiedä). Oluet täällä ovat pääosin vehnäoluita, joista myös Janne tykkää, vaikkei suomalaisista oluista välitäkään. Minä en ole täälläkään oluen makuun oikein päässyt. Viinejähän Sveitsissä tuotetaan myös, mutta enimmäkseen ranskankielisellä alueella, emmekä ole niin asiantuntijoita, että osaisimme niistä oikein mitään kommentoida. Viinejä (ja väkeviä myös) luonnollisesti myydään ruokakaupoissa, ja melko useinkin kaupan ovella törmää ilmoitukseen "kaikki viinit -20%". Joskus alkuaikoina näin ruokakaupan sisäänkäynnillä myös viininmaistatuspisteen. Erilaisissa tapahtumissa on yleensä myynnissä Kaffee Schnapsia, eli kahvia johon on lisätty alkoholia (pahaa!!). Fasnacht-tapahtumassa (lisää tuosta tapahtumasta ja noista asuista myöhemmin) sitä myytiin myös pöytään tuotavassa yli metrin lankussa.

Kaffee Schnaps Sarnenin Fasnachtissa

Yleinen käsitys on ilmeisesti se, että sveitsiläiset nautiskelevat alkoholinsa sivistyneen keskieurooppalaisesti, eivätkä siis suomalaisittain sanottuna "osaa juoda". Näitä kommentteja ainakin Janne on kuullut aiemmin täällä asuneilta suomalaisilta. Meidän kokemusten mukaan tämä ei ainakaan täkäläisten nuorten aikuisten kohdalla pidä paikkaansa, kyllä täällä juomakulttuuri tuntuu olevan aika lailla Suomeen verrattavissa. Ei se aina ihan kahteen viinilasilliseen jää... En tiedä onko tämä sitten vain tämän alueen ominaispiirre, vai mistä syystä meille muodostunut käsitys on erilainen kuin ilmeisesti monilla muilla. Suomalaisittain erikoista on ollut myös se, että esim. Jannen joukkuelaisten illanvietoissa illan isäntä tarjoaa käytännössä kaikki juomat, eli kukaan ei omia juomia tuo mukanaan.

-E

Fyssarina vastavalmistuneena vieraalla kielellä

Kuten otsikko kertoo, lähtökohdat työntekoon täällä eivät siis tosiaan olleet mitenkään kovin helpot. Valmistuin viime vuoden kesäkuussa fysioterapeutiksi, ja ehdin Suomessa työskennellä kesällä pari kuukautta lähinnä neurologisen fysioterapian parissa. Työkokemusta ei siis kovinkaan paljon ollut ehtinyt karttua ennen tänne muuttoa. Kieliongelmista olenkin jo varmaan tarpeeksi kirjoittanut. Minulla oli kuitenkin alusta asti ollut ajatuksena, että haluan täällä töitä tehdä, ja kun sopiva paikka löytyi loppujen lopuksi hyvinkin nopeasti, olin todella iloinen.

Sveitsissä työajasta puhutaan aina prosentteina kokonaistyöajasta, joka on 42 tuntia viikossa, mihin ei sisälly ruokatauot. Täydellä työajalla tämä tarkoittaa siis 8-9 h päivässä + taukoihin kuluva aika. Monissa paikoissa täällä on käytössä "Mittagspause", eli kaupat ym. sulkevat ovensa tunniksi-pariksi keskipäivän jälkeen, ja työntekijät menevät mahdollisesti koteihinsa täksi ajaksi, eli 100 % työajalla työpäivä kestää noin klo 8-18 taukoineen. Läheskään kaikki täällä eivät tee 100 % viikkoa, vaan työntekijät voivat ilmeisesti monissa paikoissa hyvin paljon itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon töitä tekevät. Esim. 50 % tekevä voi tehdä töitä vain aamu- tai iltapäivisin, tai 2,5 päivää viikossa. Toisaalta jotkut ilmeisesti tekevät enemmänkin kuin 100 %...

Itse työskentelen 3,5 päivää viikossa (70 %), eli noin 30 h viikossa. Alussa minulla oli tähän aikaan sisältyviä palkattomia taukoja enemmän, mutta helmikuun alusta vähensin omia taukojani, eli asiakastyötä on nyt enemmän ja omia taukoja vähemmän työpäivien sisällä. Tuon viikottaisen 30 h työajan päälle tulee sitten palkattomat ruokatauot (meillä 45 minuuttia) ja kahvitauot. Työni jakautuu eri päiville niin, että ma ja ti olen töissä n. 7.30-17, ke 10-19 ja to 7.30-12.30. Aivan ihanaa, että myös viikonloppu kestää aina 3,5 päivää! Koska palkkataso varmasti monia kiinnostaa, niin tällä työmäärällä (taukoineen siis n. 33 h) tienaan suunnilleen saman verran, kuin Suomessa täydellä työajalla (40 h). Jos minulla olisi virallinen pätevyys, olisi palkka luonnollisesti aika paljon kovempi kuin Suomessa. (Täällä ollessa tosin vähän selvinnyt, ettei tuo palkkataso ihan kaikkea kuitenkaan kerro siitä, paljonko ihmisillä täällä on rahaa elämiseen. Taidan kirjoittaa tästä aiheesta vielä erikseen.)

Työ minulla täällä on vastaanottotyötä yksityisessä fysioterapiayrityksessä. Asiakkaat tulevat vastaanotolle erilaisten vaivojen takia, aina lääkärin lähetteellä, ja työ on lähes pelkästään tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja. Tähän mennessä nuorin asiakkaani on ollut 10-vuotias, vanhin 93-vuotias. Pääosin asiakkaat ovat työikäisiä, jotka tarvitsevat fysioterapiaa esimerkiksi leikkausten yhteydessä tai erilaisten kiputilojen vuoksi. Oman kokemukseni mukaan työni täällä vastaa hyvin pitkälti vastaavaa yksityisen puolen vastaanottotyötä Suomessa. Suurin ero on vastaanottoajan pituus, mikä täällä on aina vain puoli tuntia, Suomessa tyypillisimmän tunnin sijaan. Kyllähän se puoli tuntia hyvin lyheyltä tuntuu varsinkin asiakkaan ensimmäisellä käynnillä, mutta oikeastaan siihen on jo tottunut. Kuulemma joissakin paikoissa täällä vastaanottoaika on vain 20 minuuttia... Muutoin työ siis on hyvin samanlaista kuin Suomessa, samanlaisia tuntuvat ihmisten vaivat täälläkin olevan.

Vastaanottohuoneet ovat ihanan valoisia

The world outside my window - myös maisemat miellyttää

Alkuun hoidin asiakastilanteet pääosin englanniksi, ja minulle pyrittiin valikoimaan asiakkaita, joiden kanssa tämä onnistuisi. Tällä hetkellä puhun jo suuremman osan asiakkaista kanssa saksaa, englantia vähemmän. Muutaman, joiden kanssa aluksi puhuin englantia, olen vaihtanut saksaan. Yhden kanssa kyllä käynyt toisinpäinkin. :) Pyydän aina asiakkaita puhumaan minulle Hochdeutschia sveitsinsaksan sijaan, tämä helpottaa huomattavasti. Pääosin ymmärrän, mitä asiakkaat saksaksi kertovat, enemmän ongelmaa on siinä, että oma puheentuotto on vaikeampaa ja hitaampaa saksaksi. Mielestäni kuitenkin melko hyvin olen selviytynyt, ja asiakkaatkin ovat olleet ymmärtäväisiä ja kannustavia kielen suhteen. Ja onneksi tässä työssä pystyy myös näyttämään paljon. Eniten vaikeuksia on vanhempien asiakkaiden kanssa, joille Hochdeutschin käyttö ei ehkä ole niin normaalia kuin nuoremmille, tai sitten he vain muutaman minuutin välein unohtavat, että toivon käytettävän Hochdeutschia. Onneksi heidän kanssaan terapia on usein samantyyppisiä aktiivisia harjoituksia, jolloin ei ole itse työn kannalta ihan välttämätöntä ymmärtää kaikkea, mitä asiakas puhuu. Puhelimeen en vielä ole halunnut vastata, sillä puhelimessa saksan puhuminen tuntuu toistaiseksi vielä liian hankalalta. Parille tutulle asiakkaalle olen kyllä soittanut, joten ehkä tässä vielä joskus...

Työkavereina minulla on 6 fysioterapeuttia sekä sihteeri. Tiimimme on melko kansainvälinen, sillä lähes kaikki ovat jossain vaiheessa asuneet ulkomailla tai ovat muualta muuttaneita. Kaikki muut toki puhuvat saksaa äidinkielenään/ lähes yhtä hyvin kuin äidinkieltään. Työkavereiden kanssaa keskustelen lähes pelkästään englanniksi, ja lähes kaikki puhuvatkin todella hyvää englantia. On mukava saada "taukoja" saksan puhumisesta, ja englanniksi keskustellessa pystyy paremmin oikeasti keskustelemaan asioista ja kysymään esimerkiksi vinkkejä asiakastyöhön. Olenkin saanut paljon hyviä neuvoja työkavereilta, ja olen oppinut paljon uutta fysioterapeutin työstä. Muutenkin työkaverit ovat aivan mahtavia, todella hyvän paikan löysin!

Pukkarinpeiliselfie

Tällä hetkellä työ sujuu osittain jo rutiinilla, mutta edelleen se tuntuu todella hankalalta sekä kielen että asiasisältöjen vuoksi. Kuitenkin juuri työtä tekemällä olen oppinut näistä molemmista todella paljon, joten olen todella tyytyväinen, että töitä olen saanut tehdä.

Jannellekin seura yritti jonkinlaista osa-aikatyötä löytää, mutta erinäisten syiden takia sopivaa työtä ei löytynyt. Janne on ollut mukana vanhimpien junnujen (U21 ja U18) valmennukseessa, ja tarpeen tullen autellut myös nuoremmissa junnuissa. Joka arki-illaksi on yleensä joko junnujen tai omat treenit, tai molemmat, ja peleissäkin Janne on ollut aina kun on omilta peleiltä ehtinyt. Varsinkin nyt keväällä aika on kuitenkin ilman päivätöitä tullut vähän pitkäksi, kun päivä kuluu lähinnä treenejä odotellessa. Toisaalta nyt Jannella on ollut aikaa tehdä gradunsa (lähes) valmiiksi.

-E

PS. Täytyy vielä sen verran lisätä, että oon kyllä erittäin kiitollinen pomoilleni ja työkavereille siitä, miten hyvin mut on otettu vastaan, ja että ylipäätään otettiin töihin ilman virallista pätevyyttä täällä. Toki tästä diilistä hyötyi molemmat, mutta on tämä työpaikallakin ylimääräistä hommaa vaatinut eikä välttämättä olisi ihan joka paikassa tällainen järjestely onnistunut.

Työnhakua

Taas on vierähtänyt pitkä tauko edellisestä kirjoituksesta, mutta kyllä näitä täältä vähitellen tulee...

Seuralta oli luvattu auttaa myös minua työnhaussa, ja kuulemma fysioterapeuteille on täällä töitä, ja suhteitakin oli useampaan eri paikkaan, mutta työnsaanti ei ollutkaan niin yksinkertaista ilman saksankielen taitoa. Olin Suomessa työttömänä noin kuukauden ennen tänne muuttoa, ja pystyinkin jatkamaan työttömänä työnhakijana myös tänne muuttaessani. Tämä vaati alkukeskustelun jälkeen kuukausittaisen vierailun paikallisessa työkkärissä eli RAV-toimistossa. Joka kuukaudelta piti täyttää lomake, johon tuli kirjoittaa ylös yhteystietoineen työpaikat, joista töitä oli hakenut (8-12 paikkaa/kk), sekä yhteydenoton "lopputulos". Mikäli työtä ei saanut, tuli kirjoittaa myös perustelu, miksi ei. Ensimmäisen kuukauden aikana en ihan edes ymmärtänyt systeemiä ja kielitaidon puuttuessa oli melko mahdotonta mihinkään hakea. 

Lomake omatoimiseen työnhakuun

Kielikurssin jälkeen aloin aktiivisemmin tehdä myös itse selvitystä työpaikkojen suhteen, ja laitoin seurapomon saksaksi kääntämiä hakemuksiani menemään paikkoihin, joita netistä löysin, vaikka suoraan sanottuna tuntui hyvin epätodennäköiseltä, että johonkin paikkaan pääsisin ihan vain hakemuksen perusteella. Myös seurapomo laittoi kontakteilleen hakemustani, ja enemmän uskoin että tätä kautta voisin ehkä jotakin saada. Kuitenkin melko nopeastikin sain yhteydenoton yksityisestä fysioterapiayrityksestä, jonka ilmoituksen avoimesta paikasta olin nähnyt paikallisen fysioterapiayhdistyksen nettisivuilla, ja he pyysivät minut haastatteluun. 

Työhaastattelu oli melko erilainen kuin Suomessa yleensä, sillä oman kokemukseni mukaan Suomessa työntekijän on vakuutettava, miksi työnantajan olisi valittava juuri hänet. Täällä työhaastattelussa tilanne tuntui enemmänkin olevan se, että työnantajat kertoivat, miksi minun kannattaisi tämä paikka valita. Ilmeisesti tämä kertoo jotain maiden erilaisesta työtilanteesta. Heti haastattelun jälkeen sovimme, että menen pariksi päiväksi tutustumaan työhön, ja katsomme sitten uudestaan, vieläkö molemmat ovat kiinnostuneita.

Tilanteeni oli siis poikkeuksellinen, sillä kielitaitoni oli varsinkin tuolloin vielä todella heikko. Tutkintoni ei myöskään suoraan ollut Sveitsissä pätevä, vaan sille olisi tarvinnut erityisen tutkinnon "tunnustuksen" saadakseni sveitsiläisen diploman, eli virallisen pätevyyden, mikä kuitenkin lyhyeksi ajaksi olisi ollut ehkä liian hidas/kallis prosessi. Lisäksi pätevyyteen vaaditaan osoitus riittävästä kielitaidosta, eikä minulla olisi ollut mitään mahdollisuuksia tuota koetta läpäistä. Työnantaja kuitenkin tarvitsi jonkun lyhyemmäksi ajaksi sijaistamaan muutaman kuukauden lomalle lähtevää fysioterapeuttia, ja minä etsin työtä vain huhtikuulle asti, joten meidän intressimme kohtasivat melko hyvin. He ehdottivatkin, että voisin työskennellä harjoittelijan statuksella, jolloin virallista pätevyyttä ei tarvitse. Tämä toki näkyy myös palkassa. Lisäksi sovimme, että minulla on päivissä ylimääräisiä (palkattomia) taukoja, jotta työ uudella kielellä ei kävisi liian raskaaksi. He sanoivat, että joidenkin asiakkaiden kanssa englannin puhuminen varmasti onnistuisi, mutta ei varmasti kaikkien. Suomessa ollessani en olisi halunnut tehdä töitä pääsääntöisesti edes englanniksi, mikä nyt tulisi olemaan se "helppo" osuus, joten koin tarvitsevani näitä ylimääräisiä miettimistaukoja.

Kävin siis muutaman päivän ajan tutustumassa työhön, minkä jälkeen tuntui siltä, että kyllä se työskentely ehkä onnistuisi kielestä huolimatta. Tai oikeastaan enemmän oli sellainen olo, että juuri tuossa paikassa se onnistuu, jos jossain. Sovimme asiat kuntoon, ja marraskuun puolessavälissä pääsin aloittamaan työt. Niistä seuraavassa postauksessa lisää.

-E