Unihockey

Kuva: Simon Abächerli

Lähes heti Sveitsiin muutettuamme aloitin siis pelaamaan salibandya, täkäläisittäin unihockeyta. Viime kauden ainoastaan treenailin joukkueen mukana pari kertaa viikossa, mutta tälle kaudelle minulle hankittiin myös lisenssi, ja pääsin pelaamaan sarjapelejäkin. Joukkueemme pelasi 1.Ligaa, joka on kaksilohkoinen kolmanneksi korkein sarjataso. Pelejä sarjassa kertyi 14 kappaletta, pari peliä itseltäni jäi kokonaan väliin ja parissa olin mukana pelaamatta vaihtoakaan. Pelaamaan kuitenkin pääsin varmaankin yli puolissa peleistä, joissakin vain osan pelistä ja pari kertaa ihan koko pelinkin ajan. Oma tavoitteeni kaudelle ei täyttynyt, kun en onnistunut yhtäkään maalia tekemään. Kahden syöttöpisteen muodossa sain kuitenkin nimeni "virallisiin" historiankirjoihin Ad Astra Sarnenin ensimmäisenä ulkomaalaisena naispelaajana. :) Myöskään joukkueen kausi ei ihan tavoitteiden mukaisesti sujunut, kun lopullinen sijoitus sarjassa oli 7. eli toiseksi viimeinen. Tippumiselta kuitenkin vältyttiin, mikä lopulta oli pääasia.

Otteluohjelma ensimmäisestä pelistä

Home

Away (Kuva: Katja Abächerli)

Uusi maila ja suojalasitkin piti hankkia pelejä varten

Kauden alussa vielä hieman epäilin, onko järkeä lisenssiä hankkia ja pärjäänkö peleissä yhtään. Voin sanoa, että teknisesti olin varmasti joukkueen huonoin pelaaja, mutta tätä yritin paikata pelisilmällä ja paljon töitä tekemällä, ja mielestäni pärjäsin peleissä kuitenkin ihan ok ja hirveän pahoilta mokilta taisin välttyä. Todella kiva oli päästä pelaamaan! Kyllähän se tosin välillä turhauttaa, kun tietää juuri mitä pitäisi tehdä, mutta tekniikka ei riitä tarpeeksi nopeisiin/tarkkoihin suorituksiin. Pelipaikkana mulla oli lähes joka pelissä vasen laitahyökkääjä, joka pelinrakentelussa oli "kärkipelaaja" (tai mikä onkaan, ei oo nää salibandytermit ihan hanskassa...), eli ihan eri päässä kenttää kuin mitä futiksessa olen tottunut. Joskus kun treeneissä olen myös pakin paikalla käynyt, on kyllä huomannut, että se olisi se itselle ominaisempi paikka, mutta pallollisesti pitäisi olla huomattavasti parempi, että salibandyssa pakkina pystyisin pelata.

Kuva: Simon Abächerli

Kuva: Simon Abächerli

Myös joukkueeseen pääsin tällä kaudella paljon enemmän "sisälle", kun mukaan tuli myös pelit ja tätä kautta enemmän yhdessäoloa joukkueen kanssa. Toki sekin helpotti, että nyt ymmärrän jo lähes kaikki keskeisimmät jutut, mitä treeneissä puhutaan, ainakin siis peliin ja harjoitteisiin liittyvät, vaikka kielenä onkin vain sveitsinsaksa. Aina ajoittain joku sitten selventää mulle "kirjakielellä", jos joku juttu on mennyt ohi. Jonkin verran joukkuekavereiden kanssa on tullut tehtyä myös kentän ulkopuolisia juttuja, esim. syksyllä kävimme koko joukkueella Lasertagia pelaamassa. Mikä myös on ollut mukavaa, on että ainakin meidän joukkueessa on panostettu myös pieniin, pelin ulkopuolisiin juttuihin. Esim. otteluohjelmalehtiset on joka kotipelissä, peleistä katsotaan jälkikäteen videokoosteita sekä useasti on ollut pieniä yllätyksiä, kuten alla olevissa kuvissa olevat jutut.

Valmentajan lahja jokaiselle ennen ensimmäistä peliä

Nimikyltti, jollaiset jokaiselle oli erääseen peliin tehty pukukoppiin

Lasertag punaiset vs vihreät

Pelit joukkueelta on siis jo tältä kaudelta ohi, mutta treenejä jatketaan edelleen pari kertaa viikossa. Saa nähdä josko tämä laji jatkuu myös Suomessa jossain muodossa...

-E