Yritän pikku hiljaa päättää pitkän blogihiljaisuuden. Täällä elämä rullaa entiseen malliinsa, arki on arkea täälläkin. Toki tähänkin kevääseen on mahtunut paljon uusia ja vanhojakin hienoja juttuja. Useampi blogipostaus on ollut myös aloitettuna pitkän aikaa, en vain ole saanut aikaiseksi niitä kirjoittaa, mutta aion ne kyllä valmiiksikin asti kirjoittaa! Meillähän on siis tarkoitus olla täällä jälleen huhtikuun loppuun asti. Jannella on jo käynnissä playoff-pelit, jotka menestyksestä riippuen saattavat jatkua aina huhtikuun puoliväliin saakka. Mulla puolestaan on työsopimukset kahden työpaikkani kanssa huhtikuun loppuun. Aloitin helmikuun alusta siis myös toisessa työpaikassa, vanhassa olen nykyään vain kahtena iltapäivänä viikossa (n. 20% työaika), uudessa puolestaan kaksi kokonaista (pitkää!!) päivää eli n. 40%.
Nämä pari kevään ekaa kuukautta ja varsinkin viimeiset viikot on meillä normaalin arjen ja Suomen vierailijoiden lisäksi kuluneet hyvin pitkälti tulevaisuuden suunnitelmia pyöritellessä. Asia, joka vähän ahdistaa ja koettelee ainakin mun kärsivällisyyttä. Oon todella huono sietämään epätietoisuutta. Mitä tapahtuu huhtikuun jälkeen? Meillä on siis asunto ja suurin osa tavaroista edelleen Jyväskylässä, mihin todennäköisesti toukokuun alussa palaamme. Toukokuun puolivälissä lähdemmekin kahdeksi viikoksi reissuun, kun sain Jannelta 30-v. synttärilahjaksi matkan Lontooseen ja New Yorkiin (niin siistiä!!). Mutta entä mitä toukokuun jälkeen?
Meillä ei kummallakaan ole Suomessa työpaikkaa, joten kova etsintä on päällä. Työnhakua ei kuitenkaan voi pelkästään Jyväskylään rajata, kun kummankaan alalla ei siellä ainakaan liiaksi ole hommia. Joten katsotaan, mihin sitä päädytään, periaatteessa kaikki Suomen kaupungit ovat mahdollisia... Yksi vaihtoehto voisi olla myös jäädä vielä tänne Sveitsiin, täällä todennäköisesti molemmille löytyisi töitä. Kuitenkin tämä olisi varsinkin mulle vaikea päätös. Alunperinhän tänne lähdettiin yhden kauden ajaksi, ja nyt on jo lähes kaksi mennyt. Koko ajan alitajunnassa on ollut ajatus, että tämä on väliaikaista, ja että nyt palataan Suomeen "lopullisesti". Joten työt olisi oikeastaan ainoa tai ainakin suurin syy tänne tällä hetkellä jäädä. Silti kauhistuttaa ajatus, että voin joutua luopumaan sekä Jyväskylästä että Sveitsistä. Sillä faktahan on, että vaikkei tänne mitään pysyvää kotia ollakaan rakennettu, ihan varmasti tänne/tiettyjä juttuja täältä tulee myös kaipaamaan. Kyllä tämä maa ja täällä asuminen on aika syvän jäljen jättänyt. Ei tänne jääminenkään tietysti mahdottomuus olisi, onhan täällä kaikki mennyt paremmin kuin hyvin, mutta pahinta on tämä epätietoisuuden vaihe. Kun päätös olisi tehty, olisi helpompi asennoitua (ihan mitä tahansa se sitten olisikaan!). Kuitenkaan tämä päätöksenteko ei ole vain meistä itsestämme kiinni, joten ei tässä auta kuin odottaa, että jotain selviää Suomi-kuvioista. Ja luotettava siihen, että mihin tahansa sitä sitten päädymmekään, kyllä siitäkin paikasta kodin saa.
Pakko oli kirjoittaa vähän erityyppistä kuin yleensä, tämä on vain tällä hetkellä niin ajatuksia hallitseva asia. Ymmärrän myös, että ihmiset tästä paljon kyselevät (täällä varsinkin lähes kaikki!), eikä siinä mitään pahaa ole. Olisi vain kivempi, jos pystyisi antamaan jo jotain muutakin vastaukseksi, kuin että ei ole vielä mitään tietoa.
-E
PS. Molemmat kuvat meidän "kotijärven" ympäriltä. Näitä vuoria ainakin tulee ikävä.
