Aivan alusta saakka on pitänyt kirjoittaa yhdestä lempiasiastani täällä, nimittäin lehmistä. Täällä niitä näkee päivittäin niin paljon, naapurissa ja lähiympäristössä muutenkin joka puolella, että jotenkin kiinnostus niitä kohtaan on lisääntynyt. Lehmiä näkyy näin suomalaisittain myös hieman erikoisemmissa paikoissa, esim. vuorten rinteillä. Talvella lehmiä ei näy missään, ja viime keväänä ehdin useamman viikon odottaa, milloin ne taas palaavat "katukuvaan". Tuntui jotenkin varmalta kevään tai jopa kesän merkiltä, kun lehmät vihdoin laitumille palasivat.
Molempina vuosina olemme päässeet todistamaan myös hienoa tapahtumaa, lehmien paluuta vuorilta. Osa lehmistä on "vuoristolehmiä" (joku asiaan perehtynyt voi valaista mua oikeista termeistä ja yksityiskohdista...), jotka viettävät kesänsä ylempänä vuorilla. Lämpötilojen syksyllä viilentyessä ne palaavat alas laaksoon talven viettoon, aluksi ulos laitumille, ja myöhemmin talveksi siis kokonaan sisätiloihin. Syksyisin lehmien palatessa vuorilta niille järjestetään juhlat ainakin meillä päin lähes joka kylässä, maalla kun asumme. Juhlaan kuuluu seremonia, jossa satoja lehmiä kilpailee eri kategorioissa. Tarkemmin en näistä kilpailuista tiedä, mutta paikalliset ainakin kertoivat jonkun kategorian olleen "parhaat utareet". (Jos jotain kiinnostaa kisat tarkemmin, niin tästä pääsee lukemaan meidän kaveripariskunnan kokemuksia heidän kylänsä lehmäkisoista viime syksyltä.)
Kisan jälkeen voittajat kukitetaan seppeleillä ja lipuilla, ja ne saavat valtavan kokoisen lehmänkellon kaulaansa roikkumaan. Voittajat kulkevat kisapaikalta omistajineen kävellen takaisin kotitiloilleen, ja meidän kylän lehmillä reitti kulkee sopivasti kylän läpi päätietä pitkin. Viime syksynä olimme eräänä perjantaipäivänä molemmat kotona, kun ulkoa yhtäkkiä alkoi kuulumaan hirveä meteli. Menimme parvekkeelle katsomaan, ja yllätys oli suuri, kun kylän päätiellä kulki joukko lehmiä kelloineen - ääni noista isoista kelloista on todella kova! Tänä syksynä jälleen eräänä perjantaina Janne yhtäkkiä totesi, että tänään taitaakin olla lehmäjuhlien aika. Parin tunnin kuluttua alkoikin kuulua jälleen tuttuja ääniä, ja ilokseni näimme jälleen lehmien kulkueen. Välillä lehmät tukkivat koko kylän liikenteen, kun kulkevat autotietä pitkin.
 |
| Voittajia kelloineen ja seppeleineen |
 |
| Välillä piti väistää, että autot pääsevät ohi |
 |
| Kaikki eivät pääse kävelemään |
 |
| Vuoden ruuhkaisin päivä kylän päätiellä |
Kisapäivänä on lisäksi vielä iltajuhla, jossa itse juhlakalut eivät ole enää paikalla muuta kuin taustalla pyörivänä voittajien kuvakokoelmana. Kävin viime vuonna juhlassa parin joukkuekaverin kanssa: iso teltta, jossa syötiin, juotiin ja tanssittiin liveorkesterin tahtiin. Ja lehmien kuvia pyöri valkokankaalla. Paikalla oli ainakin paljon paikallisia farmareita, ilmeisesti tapahtuma on samalla heille kesänlopettajaisjuhla. Hieno, omalaatuinen tapahtuma kaiken kaikkiaan!
-E
Ps. Tämän(kään) tekstin osalta en mene takuuseen tietojen oikeellisuudesta. Kaikki perustuu tutuilta kuultuihin juttuihin ja omiin päätelmiin. Jos joku lukija sattuu tietämään paremmin, olen kiinnostunut. :)
